VUOSILTA 1990-2000
1990 Toiminta laajenee: Mummonmökistä Portugaliin; kummiluokasta Unkariin
Jarmo Heiskanen valittiin ammattiosaston puheenjohtajaksi Kari Kurjen
7-vuotiskauden jälkeen. Muilta osin johtopaikat säilyivät entisellään.
Kolmivuorotyön työaika lyheni kahden vuoden takaisen tes:n mukaan 60 tunnilla vuodessa
ja kesällä tehtävät torpparipäivät poistuivat.
Keskimääräinen viikkotyöaika aleni 36:sta 34,8 tuntiin.
Kallion esitykseen perustunut kaksivuotinen tes hyväksyttiin jäsenäänestyksessä,
johon otti osaa vain 45 % liiton äänioikeutetuista.
Sopimuskorotusten lisäksi henkilökohtaiset korotukset saatiin jakoon
toukokuun alusta alkaen.
Maaliskuun palkkatilaston mukaan 1-ryhmän peruspalkka oli 6 504 mk (1 093 euroa).
Teknologiakeskuksen pilot-operaattorit siirtyivät Teknisten liitosta KTL:n
ja sen osasto 100:n jäseniksi vuoden alusta.
Osaston ja liiton vaihdos koski noin 20 operaattoria.
Ammattiosaston kansainvälisistä asioista vastaamaan asetettu pääluottamusmies
Kari Koistinen tutustui muiden henkilöstöryhmien edustajien kanssa Neste Chemicalsin
Sinesin laitoksiin ja paikallisiin edustajiin Portugalissa.
Varsinaista konserniyhteistyötä oli edellisenä vuonna yritetty laajentaa niin,
että Belgia tulisi siihen Suomen ja Ruotsin lisäksi mukaan,
mutta yhtiö ei suostunut laajennukseen.
Ammattiyhdistysten välinen yhteistyö unkarilaisten kemiantyöntekijöiden kanssa alkoi.
Unkariin suuntautuneen matkan järjesti KTL ja valtuuskuntaan otti osaa Jukka Rajamäki.
Vierailun aikana solmittiin yhteistyösopimus, jossa sovittiin mm. vastavierailusta
jo saman vuoden syyskuussa.
Yhtiö ilmoitti lakkauttavansa Teollisuuskemikaalien PSA-laitoksen.
Polyesterin ja pehmitinaineiden raaka-aineeksi tarvittava ftaalihappoanhydridi
tuotaisiin jatkossa ulkoa.
Laitosta rasittivat sen kokoon nähden huomattavat kunnossapitokustannukset ja
laitoksen historiaan kuuluneet lukuisat ammattitautitapaukset.
PSA:n parikymmentä työntekijää sijoitettiin muihin tehtäviin.
Liiton retkeilypäivät toteutettiin ensimmäistä kertaa laivaristeilynä Sally Albatrossilla.
Se oli samalla KTL:n 20-vuotisjuhlaristeily.
Ammattiosaston ”Kylähullut” toteuttivat 26. toukokuuta ”Mummonmökin maalaus” -tempauksen
kunnostaen Orimattilalaisen rakennuksen pihapiireineen.
Tiedotusvälineet noteerasivat tempauksen, samoin kuin Merikemia -koulutustilaisuuden,
joka oli Pernajan saaristossa pidetty tulevaisuusseminaari.
Osasto otti myös kummiluokan Pääskytien yläasteelta.
Kummiluokalle järjestettiin sittemmin käyntejä työpaikalle ja mm. SAK:ssa.
Osaston jäsenmäärä oli vuoden päättyessä 608 henkilöä.
1991 Kaksikymppinen Pekeman Työntekijät ry.
Tammikuun 15. päivänä ammattiosasto täytti 20 vuotta.
Juhlat vietettiin 19. maaliskuuta ravintola Seurahovissa.
Pekeman Työntekijöiden arvostusta kuvaa katkelma liittopuheenjohtaja Heikki Pohjan
onnittelutekstistä Virikkeen numerossa 1/91: ”Ammattiosastonne ja sen edustajat ovat aina
olleet Kemian Työntekijäin Liiton aloitteellisia, koko liiton toimintaa kehittäviä
ja rakentavia voimia. Olette olleet edelläkävijöitä ay-liikettä uudistettaessa.
Uuden opiskelu ja ennakkoluuloton tarttuminen meille
perinteisesti vaikeisiin asioihin ovat olleet Teille luonteenomaisia piirteitä.
Erityisesti maan rajojen ylittävässä kansainvälisessä työpaikkatason yhteistyössä
olette olleet suunnannäyttäjinä koko Suomen ay-liikkeelle.”
Samassa Virikkeen numerossa julkaistiin joukko muiden ammattiosastojen onnitteluja
sekä Neste Chemicalsin paikallisjohtaja Matti Tuomalan tervehdys otsikolla
”Kaksikymppiselle kumppanille”.
Puheenjohtaja Pohja luovutti tilaisuudessa liiton kultaisen ansiomerkin Martti Siltalalle.
Osastoluottamusmiesten määrä oli noussut 12:een. Edeltävinä vuosina oli pantu merkille
luottamusmiesten osallistumattomuus. Esim. toimikunnan kokouksissa nähtiin yhä harvemmin
osastoluottamusmiehiä. Toiminnan tehostamiseksi kokeiltiin heidän jakamistaan viiteen
toiminnalliseen ryhmään.
Vakavana uhkana koettiin se, että Neste Oy alkoi puhua yhtiöittämisistä,
aluksi vain kokeiluluonteisesti. Toimialan päättäjiä siirtyi Brysseliin.
Maassa puhuttiin yhä dramaattisemmin syvästä lamasta.
Loppukesästä yhtiö käynnisti ensimmäisen kustannussäästöprojektinsa OPI:n
(Operational Performance Improvement).
Ammattiosasto ilmoitti työnantajalle vetäytyvänsä kaikesta yhteistyöstä,
elleivät työntekijät saa työpaikkatakuita.
Pitkällinen työturvallisuuden työnantajavastuuta koskenut oikeudenkäynti
saatiin päätökseen Helsingin hovioikeuden tuomiolla.
Noin vuosikymmentä aikaisemmin Kymi-Kymmenen ftaalihappoanhydridilaitoksella
(jonka Neste Oy osti vuonna 1981) oli syntynyt astmaan johtaneita altistumia.
Yritykset tuomittiin yhteisvastuullisesti korvaamaan kolmelle työntekijälle
yhteensä noin 600 000 mk.
Juttu oli korvauksiltaan suurin, joka KTL:n avustuksella oli voitettu.
Puheenjohtaja Jarmo Heiskanen siirtyi toimihenkilöpuolelle ja Mauri Makkonen
toimi loppukauden ammattiosaston puheenjohtajana.
Heiskasen paikka liiton hallituksessa siirtyi hänen varamiehelleen
PÖT:n Pentti Paajaselle 4. lokakuuta.
Keväällä Neste Oy:n ammattiosastojen valtuuskunta vieraili taas Unkarissa
ja matkassa olivat Mauri Makkonen sekä Hannu Juvani.
Syksyllä viimeksi mainittu otti KTL:n edustajana osaa
Pohjoismaisen Tehdastyöväen Federaation opintoviikkoon Pohjolan opistolla.
Pääteemana oli ympäristönsuojelu.
Sähkö- ja instrumenttiasentajat alkoivat valmistella oman
Sköldvikin Sähköalan Ammattiosastonsa lakkauttamista siirtyäkseen
tulevan vuoden alusta KTL:n alaisiin osastoihin.
Osasto 100:lle se tiesi noin 35 uutta jäsentä.
1992 Kustannussäästöprojektien kulta-aika alkaa
OPI-projektiin liittyviä yt-neuvotteluja oli käyty 29.10.1991 - 5.2.1992
ja työnantaja piti kiinni asettamastaan tavoiteorganisaation vahvuudesta.
Ammattiosasto ilmoitti aloittavansa lakon 7. helmikuuta, jollei työnantaja
luovu irtisanomisista.
Yhtiö perääntyi kolmea päivää ennen lakon alkamista julkisuuden riepoteltua asiaa
ja PÖT:nkin asetuttua tanakasti tukemaan työntekijöitä.
Työntekijöitä vähennettiin mm. eläkejärjestelyin
ja osa kunnossapidosta siirrettiin tuotannon organisaatioon.
Sopeutusneuvottelut henkilökohtaisella tasolla lykättiin alkaviksi 1.8.1993,
jos tarvetta vielä ilmenisi.
Vuorokorjaamon alasajoprosessi sai alkunsa.
Yhtiö pyrki myös jäädyttämään asuntolainamenettelyn.
Kustannussäästöprojekteja oli muitakin. Oli Tarkka, Topakka ja mm. POPI,
johon työntekijät eivät lähteneet mukaan katsottuaan,
että työnantaja oli rikkonut yt-lakia.
Kaikesta huolimatta palkkapuolenkin kehitystä tapahtui,
sillä laajojen informaatiojärjestelmien käyttämisestä tehty sopimus
saatiin solmituksi niin, että sen antamat korotukset astuisivat voimaan
vuoden 1993 toukokuun alussa. Sen sijaan yleisiä palkankorotuksia ei tullut,
eikä myöskään yhtiö jakanut henkilökohtaisten korotusten pottia.
Neste Chemicalsin työosastoista Polystyreeni ja petrokemia eivät olleet
aiemmin suostuneet siirtymään viisivuorojärjestelmään,
mutta kustannussäästöprojektien yhteydessä siirto toteutettiin yksipuolisella
määräyksellä, joka astuisi voimaan vuoden 1993 alusta.
Työnantaja oli kuitenkin hankkinut toimenpiteelle ennakkoon ammattiosastojen
puheenjohtajien ja pääluottamusmiesten siunauksen.
Henkilöstöryhmien yhteistyö Sköldvikissä eli voimakasta renessanssia
ja kokouksia pidettiin paljon.
Myöskin Ruotsin henkilöstön kanssa kokoonnuttiin toukokuussa Stenungsundissa.
Mukana olivat Veikko Järveläinen ja Pentti Markkula.
Syyskuussa toimikunnat palaveerasivat Tukholmassa.
Työsuojeluorganisaatiota uudistettiin jälleen
ja osastotoimikunnista muodostettiin työolojen kehitysryhmiä.
Kuntoremonttilomista saatiin kesäkuussa säännöstö.
Ammattiosaston synnytyksessä aktiivisesti toiminut,
ensimmäisen toimikunnan varsinainen jäsen
Johannes Lehinsalo poistui keskuudestamme 27.2.1992.
Osaston puheenjohtajana toimi Kari Kurki oltuaan välillä kaksi vuotta syrjässä
ja sihteerinä Pentti Markkula.
1993 Neste Chemicals hajoaa käsiin
Neste Chemicalsin tulos oli huonossa jamassa.
Tuotehinnat olivat painuneet pohjalukemiin ja raskaat velat rasittivat yhtiötä.
Uuden polyeteenilaitoksen EP2:n rakennustyöt oli keskeytetty
ja epävarmuus levisi henkilöstöön.
Myöskin Nesteen voimalaitoksen uuden kaasukombikattilan Povon rakennussuunnitelmat
jäivät seisomaan piirustuspöydälle.
Sen rakentamisen olisi koettu tukevan muovin tuotantoakin.
Piirrettiin uhkakuvia, joissa hämähäkin seitit verhosivat tuotantolaitoksia vuonna 2000.
Sitten tuli uutispommi: Neste Chemicals on myynnissä!
Aiesopimus Norjan valtionyhtiön Statoilin kanssa oli solmittu ja ammattiliitot
lähtivät välittömästi pystyttämään kivijalkaa uudelle konserniyhteistyölle.
Ensimmäinen neuvottelukontakti perustettavan yhtiön johdon ja henkilöstön välillä
tapahtui syyskuun 17. Kari Koistinen edusti työntekijäosapuolta Suomesta.
Neuvottelujen tärkeimmät osa-alueet olivat henkilöstöedustuksen saaminen
uuden jättiyrityksen johtoon ja luonnollisesti henkilöstön asema yleensä.
Ensimmäiset irtisanoutumispaketit tarjottiin henkilöstölle.
Edustajiksi KTL:n viimeiseen liittokokoukseen Kiljavalla lokakuussa
valittiin Kari Koistinen, Kari Kurki, Martti Nurmivaara, Paavo Kuisma,
Erkki Laukkanen ja Timo Hujanen.
Liittokokous valitsi toisen kerran Veikko Järveläisen valtuustoon
ja Kari Koistisen tes-jaostoon.
Kumi- ja Nahkatyöväen Liito KNL yhdistyi KTL:n kanssa muodostaen
Kemianliitto-Kemifacket ry:n.
Liittofuusio todentui 24.10.1993. Pekeman Työntekijät ei ollut fuusion kannalla.
Osastoluottamusmiesten määrä oli saatu nostetuksi jo 14:ään.
Yleisesti huonoista talousnäkymistä huolimatta ammattiosasto hankki jäsentensä
virkistyskäyttöön toisenkin lomaosakkeen Punkaharjulta. Osake 58, joka oli
hankittu 10 vuotta aikaisemmin, ei yksin pystynyt vastaamaan sesonkiaikojen
kysyntään ja koko vuodenkin käyttöaste oli noussut parhaimmillaan 70 %:iin.
Osaston talous oli lujalla pohjalla, sillä vuotuinen tiliylijäämä saattoi liikkua
jopa 40 000 markassa (1991). Pääasiallisiksi tulonlähteiksi olivat vakiintuneet
liiton jäsenmaksupalaute, juoma-automaattitulot, korkotulot ja
Sinebrycoffin toiminta-avustus.
Osasto päätti panostaa jäsentensä viihtyvyyteen myös järjestämällä oman pikkujoulujuhlan.
STS:n sulauduttua KOP:iin siirrettiin osaston tilit vuoden 1992 alusta Postipankkiin.
Turvallisuussäännöstö uusittiin.
Työturvallisuutta oli kehitetty monin keinoin edeltävinä vuosina.
Vuonna 1993 tapaturmien määrä kuitenkin kääntyi pitkästä aikaa nousuun.
Työsuojeluvaltuutettu Pentti Markkula analysoi tilannetta tullen siihen tulokseen,
että arvioitaessa kehityksen aiheuttajaa,
ei OPIn ja MOVEn kaltaisia säästötoimia voitu sivuuttaa.
LDPE:n sekoitelaitos siirrettiin yhtenäisestä 5-vuorojärjestelmästä
keskeytyvään kolmivuoroon.
Tuottavuuspalkkiojärjestelmän uudet sovellutusohjeet aiheuttivat kritiikkiä,
koska työntekijöiden käsityksen mukaan niissä palattiin neljä vuotta ajassa taaksepäin.
Jatkuvan kehittämisen kohteena ollut aloitetoiminta sai uuden ilmeen,
kun lokakuussa 1993 siirryttiin ns. kolmikantamenettelyyn.
1994 Borealis-konserni syntyy
Uuden konsernin piti syntyä vuoden alussa,
mutta se lykkääntyi maaliskuun 1. päivään saakka.
Borealis-konsernin kunkin maan yksiköt muodostettiin juridisesti itsenäisiksi yrityksiksi.
Kilpilahden tuotantopaikkakunta sai ensin nimekseen Borealis Oy,
mutta se ei kelvannut yritysrekisteriin johtuen toisesta samannimisestä yrityksestä.
Niinpä nimi jouduttiin muuttamaan Borealis Polymers Oy:ksi
ja sen ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi Juhani Pulli.
Korporaatiota johtamaan asetettiin 50 %:n omistajaksi jääneen Neste Oy:n vaatimuksesta
Juha Rantanen. Muutoin toinen omistaja norjalainen Statoil toi Tanskan Lyngbyhyn
perustettuun pääkonttoriin vahvan edustuksensa.
Kansainvälinen konserni pyöritti 12 miljardin mk:n liikevaihtoa
ja työllisti 6 500 henkilöä.
Neste Chemicalsiin jääneillä yksiköillä meni taloudellisessa mielessä kohtalaisen hyvin,
mutta työnantaja ilmoitti sanovansa tuottavuuspalkkiosopimuksen irti.
Ammattiosasto toimi maaliskuun alusta alkaen kahden työpaikan edunvalvojana,
kun Borealis eriytettiin Neste Chemicalsista. Neste Chemicalsiin jäi PVC
(jonka business oli myyty amerikkalaiselle Rovinille, mutta jonka henkilöstö
ja laitteisto oli alistettu Neste Chemicalsille), Polystyreenitehdas, sekä 2P,
jonka tuotantoon edelleen kuuluivat polyesterihartsit ja pehmittimet.
Puolikas Norlatexin omistuksesta ja oma kunnossapito olivat vielä Nesteen,
mutta koko muu tuotantoketju eteenikrakkerilta muovin tuotevarastolle kaikkine
tehdaspalveluyksiköineen siirtyi perustettuun Borealis-konserniin.
Siihen siirtyivät pääosin myös kaikki muut Nesteen Euroopassa
omistamat polyolefiiniliiketoimintaan kuuluneet yksiköt.
Edunvalvonta luottamusmiesorganisaation osalta toteutettiin
Borealiksen perustamispäivästä 1. maaliskuuta alkaen niin,
että Kari Koistisen jatkaessa uuden yhtiön pääluottamusmiehenä
Timo Muhonen vastasi vastaavasta tehtävästä Neste Chemicalsilla.
Työsuojelussa sovittiin viranomaisten kanssa siirtymästä kuukautta myöhemmin.
Pentti Markkula lopetti postin hoitamisen maaliskuun viimeisenä.
Borealiksen työsuojeluvaltuutettuna aloitti tuolloin Markku Aaltovirta
ja Chemicalsin turvallisuuden tuntosarveksi hyppäsi vanha kehäkettu Hannu Juvani.
Kaikki siistijät siirrettiin Nesteen Paikallispalveluihin ja järjestöllisesti
he siirtyivät PÖT:n kirjoihin.
Ammattiosastojen rajakysymyksestä tehtiin perusteellinen selvitys,
jossa olivat esillä kaikki vaihtoehdot yhdestä kolmeen ammattiosaston malleista.
Lopputulemana päädyttiin kahden erillisen ammattiosaston säilyttämiseen.
Petrokemian n. 236 jäsenen siirtyminen PÖT:stä Pekemalle oli luonnollinen ratkaisu.
Pääosin se tyydytti kaikkia osapuolia ja samalla poistui työsuojeluorganisaation
ja ay-toiminnan ristikkäisyys. Siirtyminen toteutettiin 1. lokakuuta.
Borealiksen yt-neuvottelukunnassa käsiteltiin kaikkia henkilökunnan asemaan
vaikuttavia asioita. Esillä olivat mm. työmatkat, työpaikkaruokailu,
vapaa-ajantoimintojen laaja kokonaisuus, henkilökunnan muistaminen jne.
Muutoksen vaikutukset olivat monilta osin negatiiviset;
esim. henkilöstörahasto menetettiin.
Henkilöstörahastoa ja tuottavuuspalkkiota osittain korvaamaan rakennettiin
tulospalkkausjärjestelmä.
Perustetun kansainvälisen yhtiön konsernineuvostoon
nimettiin edustajaksi Bo-Erik Löfgren.
Ammattiosaston viiri nro 31 luovutettiin Brysselissä päämajaansa pitävälle
Kansainväliselle Kemian ja Energian Alojen Federaatiolle ICEF:lle (nykyisin ICEM).
Tes-neuvotteluissa työnantaja esitti monilta osin palkkausjärjestelmän romuttamista.
Jo parin kolmen vuoden ajan maan hallitus oli pyrkinyt työttömyysturvan
ja työlainsäädännön heikennyksiin, vaatien asioiden sopimista työpaikkatasolla.
Työntekijäpuolen neuvottelijoiden oli siis entistäkin vaikeampaa saada varsinaisia
parannuksia aikaan, sillä torjuntataistelu kulutti kohtuuttomasti voimavaroja.
Öljy- ja petrokemian teollisuuden tuottavuus kohosi vuoden aikana lähes 20 %.
Sopimusalan tes-jaoston puhetta johti Kari Koistinen.
Vuosikymmenen ajan pääluottamusmiehenä toimineelle Koistiselle luovutettiin
Kemianliiton kultainen ansiomerkki (ei dokumentoitu).
Ammattiosaston sihteerinä aloitti Riitta Väyrynen.
Lähes kymmenen vuoden ajan liittoa luotsannut Heikki Pohja vastasi uusiin haasteisiin
ja maaliskuun alusta Kemianliitto sai ensimmäisen naispuheenjohtajansa Hilkka Häkkilän.
Ammattiosasto solmi KOP:n kanssa yhteistyösopimuksen,
joka sisälsi niin jäsenluoton kuin työtaisteluluotonkin jäsenistölle.
1995 Jäsenistön määrä nousee 800:aan
Hannu Tuominen oli voittanut vaalissa Bo-Erik Löfgrenin
ja aloitti Borealiksen pääluottamusmiehenä.
Timo Muhonen jatkoi Neste Chemicalsin vastaavassa tehtävässä osapäiväisenä.
Chemicalsin pääluottamusmies valvoi 190 työntekijän etuja, saaden 12 viikkotunnin
vapautuksen työstä.
Borealiksen mandaattiin kuului 23 ja Chemicalsin 5 osastonluottamusmiestä.
Kun toimikunnan vahvuus oli 1+16+8 jäsentä sekä kutsuttuina luottamusmiehet,
organisaatio oli kokonaisuudessaan melkoinen. Toimikunnan suuri koko johtui siitä,
että sillä oli haluttu petrokemian mukaantulovaiheessa varmistaa riittävän peittävä
edustus suurentaen toimikunnan kokoonpanoa 6 hengen petrokemiakiintiöllä.
Jäsenistön määrä oli toimintavuoden alussa 780 henkeä (työssä olevia runsaat 550),
josta se vielä kasvoi 16:lla (2%) 796:een. Naisia jäsenistöstä oli 32.
Puhetta johti Kari Kurki, joka kuitenkin erosi tehtävästään 31. maaliskuuta.
Nuijan otti käteensä varapuheenjohtaja Kimmo Hämäläinen.
Ammattiosaston nimi puhutti jälleen, mutta se päätettiin säilyttää entisellään.
Kahden vuoden tessiin johtaneet neuvottelut olivat vuoden alkaessa loppukirivaiheessa.
Helatorstaita yritettiin palkalliseksi vapaaksi ja kolmivuorotyöhön 7 päivän työajan
lyhennystä. Järjestelyvara 127 mk vaadittiin jaettavaksi tasan kaikille,
kun työnantajapuolella olisi jaettu summasta vain puolet tasajakoperiaatteella.
Vastapuolen leirissä taivuttiin tasajakoon vasta kun työntekijäin neuvottelijat
suostuivat siihen, että henkilökohtaiset korotukset jäädytetään vuonna 1995.
Kemianliitto oli päänavaajana sopimusrintamalla.
Ainoa saavutettu työajan lyhennys koski keskeytyvää kolmivuorotyötä
ja oli 24 tuntia vuodessa.
Syksyllä leivottu TUPO tiesi sitä, että tes-pöydän kattaus purettaisiin pois vasta
tammikuun lopussa vuonna 1998.
Tavanomaisen edunvalvonnan lisäksi ammattiosasto joutui paimentamaan monenlaisia
työnantajan luomia kehittämisideoita,
kuten Borealiksen VFM ja Chemicalsia koetellut VIVA.
Borealiksen työntekijöitä koskien saatiin monia hyödyttänyt parannus aikaiseksi,
kun yt-neuvottelukunnassa hyväksyttiin kielikoulutuksen periaatteet.
Yhtiön virallisen kielen ollessa englanti, se suostui korvaamaan kielikurssit (engl.)
kansalaisopistoissa sekä oppikirjat.
Työsuojelupuolella käynnistyi lakisääteinen työkykyä ylläpitävä toiminta TYKY.
Yhtiöltä vaadittiin entistä kuuluvammin työntekijämäärän nostamista.
Ylityöprosentin nousu oli hälyttävää.
Tapaturmataajuus (LTA) tuplaantui vuoteen 1994 verrattuna.
Vuoden alusta alkaen Kemianliitto moninaistui entisestään,
kun Lasi- ja Posliinityöväen Liitto LPL ry yhdistyi siihen.
Edustukset keskusjärjestössä ja liitossa: Kari Koistinen SAK:n valtuustossa, Veikko
Järveläinen Kemianliiton valtuustossa
sekä Hannu Tuominen öljyn sopimusalan tes-jaostossa.
Chemicalsin henkilöstöedustajat kohtasivat Brysselissä ja mukana oli Mauri Makkonen.
Kun vielä pari vuotta aikaisemmin petrokemian mäki oli kuulunut PÖT:n vaikutuspiiriin
ja valtaosa sen jäsenistöstä oli kokenut olevansa huutolaispojan asemassa,
tilanne olikin nyt yllättäen päälaellaan.
Petrokemian väessä oli kauan piillyttä potentiaalia,
kun taas muovitehtaiden aktiivit kärvistelivät jonkinasteisen taisteluväsymyksen kourissa.
Tilanne johti siihen, että petrokemian runsaan parinsadan jäsenen joukko sai hoitaakseen
lähestulkoon kaikki ammattiosaston kärkivakanssit: puheenjohtajan, sihteerin,
pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetunkin paikan.
Neste Chemicalsin hajottamisvaiheessa keskeytetty EP2-investointi rakennettiin valmiiksi
ja polyeteeniä valmistava 38 työntekijää työllistävä uusi tuotantolinja käynnistyi
lokakuussa. Laitoksen työntekijöiden tehtävänkuva oli osaston kentässä uudenlainen paketti,
joka sisälsi aiempaa avaramman käsityksen operaattorin työstä ja kiinteän palkanlisän.
”Työpaikka 2000” oli nähnyt päivänvalon.
LDPE:n sekoitelaitos (Boremix) siirtyi tiimityöskentelyyn.
Tiedonkulkuun ammattiosaston sisällä ja etenkin Borealiksen pääluottamusmiehen
ja osastonluottamusmiesten kesken saatiin ratkaiseva parannus,
kun sähköpostiverkosto avattiin yhtiön puolesta luottamushenkilöiden
ja toimikunnan jäsenten käyttöön. Ammattiosasto hankki myös tiedotuspuhelimen.
Neste Oy pörssiytyi syksyllä.
Samalla se jo etsi ostajaa lopullekin 50 %:n osuudelleen Borealiksesta.
Osasto solmi talousturvasopimuksen jäsenistönsä ja Merita pankin välillä.
1996 Neste Chemicalsin työntekijät PÖT:iin
Pekeman Työntekijöiden jäsenmäärä pieneni,
kun Neste Chemicalsilla työskentelevät käyttivät Borealiksen synnytysvaiheessa
varaamaansa optiota siirtyä PÖT:iin. Vaihdos toteutettiin lokakuun alussa.
Järjestöllisestä rajasta muodostui selkeämpi työpaikkojen omistussuhteiden osalta,
joskin laitosten fyysinen sijainti ja ammattiosastojen noudattama maantieteellinen raja
alkoi olla sekava. Saldo jäsenistön osalta putosi 620:een.
He, jotka olivat työskennelleet esimerkiksi 1970 -luvulta asti Polystyreenillä,
olivat kokeneet useampia ammattiosaston vaihdoksia,
aluksi työhuonekuntana Pekeman osastossa, sitten omana ammattiosastonaan Stymerillä.
Neste Chemicalsin yhtenäistymisvaiheessa he liittyivät Pekeman osaston suoraan
jäsenyyteen ja sitten PÖT:iin.
Jälkikäteen arvioiden voidaan nähdä, että omistussuhteiden uusjako koko Kilpilahdessa
oli vasta alkamassa. On ollut elintärkeää, että kaksi suurta alueelle jäänyttä
ammattiosastoa ovat kyenneet rakentavaan ja toisiaan tukevaan yhteistyöhön.
Borealiksen pääluottamusmies Hannu Tuomisen avuksi jäi 24 osastonluottamusmiestä.
Työsuojelussa toimi valtuutettu Markku Aaltovirran lisäksi 43 asiamiestä.
Turvallisuuden kehittämisessä suuntauduttiin entistä enemmän raportointiin ja sen osuus
myös tulospalkkion tekijänä muuttui dominoivammaksi.
Kuriositeettina voidaan mainita, että Chemicalsin työsuojeluvaltuutetun henkilökohtainen
ratkaisu oli jäädä vielä toistaiseksi Pekeman Työntekijöiden jäseneksi,
vaikka hän edustikin PÖT:iin siirtyneitä vajaata 200 työntekijää.
Chemicalsin esimerkkiä noudattaen alettiin Borealiksenkin puolella jakaa vuosittain
turvallisuuspalkinto.
Borealiksessa jatkunut VFM-projekti uhkasi henkilöstön määrää
ja johti ylityökiellon julistamiseen sekä ulosmarssiin kunnossapidossa.
Kuukauden jatkuneiden neuvottelujen tuloksena työntekijät saivat tyydyttävän ratkaisun,
mutta pidättäytyivät enää osallistumasta VFM-projektiryhmiin.
Borealiksen todellinen suhtautuminen työntekijöihinsä alkoi paljastua
ja luottamushenkilöt joutuivat selvittelemään aiemmin itsestään selvinä pidettyjä asioita.
Esimerkiksi palkkakonttoria oli kielletty enää antamasta neuvontaa palkansaajille.
Toinen esimerkki vaikeuksista oli puolivakinainen palokunta.
Yhtiö halusi sitoutuneita palomiehiä, mutta ei ollut valmis kunnollisiin korvauksiin.
Puolivakinainen jäi torsoksi.
Borealis Polymersin tilikauden tulos oli 664 mmk, mutta se ei helpottanut
työntekijöiden elämää. Syksyn tullen yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja Juhani Pulli
siirtyi Belgiaan Site Manageriksi ja hänen tilalleen kutsuttiin Jorma Rinta.
Syksyllä Borealis ilmoitti myyvänsä nk. EVA-liiketoimintansa Exxonille.
Päätös tiesi LDPE:n A-yksikön sulkemista. Kyseessä oli noin 30 työntekijää
ja irtisanoutumispaketteja tarjottiin.
Neste Chemicals oli uudessa alamäessä ja henkilöstöryhmille pidettiin
Tukholmassa tiedotustilaisuus, johon Timo Muhonen otti osaa.
Muhonen osallistui myös viimeisinä Pekeman jäsenyytensä päivinä
henkilöstöryhmien kokoukseen Ranskassa.
Ammattiosaston puheenjohtajaksi oli valittu Kimmo Hämäläinen.
Huhtikuun vaalien tuloksena Kemianliiton valtuustoon valittiin Hannu Tuominen
ja Timo Muhonen. He kuuluivat niin ikään sopimusalan tes-jaostoon.
Valtuuston varajäsenyyksiä saatiin peräti kolme kappaletta.
Kemianliiton puheenjohtaja vaihtui. Hilkka Häkkilän jäädessä eläkkeelle
nuijan sai käteensä liiton viides puheenjohtaja Timo Vallittu.
Vaihdos tapahtui toukokuisessa liittovaltuuston kokouksessa.
Osaston syyskokouksessa ojennettiin Kemianliiton kultainen ansiomerkki
nro 73 Veikko Järveläiselle.
Merkki on liiton korkein tunnustus ay-liikkeen hyväksi tehdystä työstä.
Osaston tiedotustoiminta parani, mutta niin pitikin, sillä tiedotettavaa riitti.
Pääluottamusmies piti väkeä ajan tasalla intensiivisellä sähköpostitiedottamisella
ja Virike-lehteä julkaistiin ennätykselliset 7 numeroa.
Juoma-automaattien tili vaihdettiin Porvoon Osuuspankkiin,
jonka kanssa niin ikään solmittiin jäsenistöä palveleva talousturvasopimus.
Huoltokonttorin ja erinäisten pankkien konttoripalvelujen sekä pankkiautomaattien
jälkeen tultiin tilanteeseen, jolloin Kilpilahdessa ei enää ollut
muita pankkipalveluita kuin maksuautomaatit.
1997 Saneerausta ja ulosliputusta
Lisää kylmää vettä työntekijöiden niskaan tuli, kun konserni käynnisti
Tuotantopaikkakuntien kehittämissuunnitelmana (SDP; Site Development Plan)
tunnetun saneerausohjelmansa. Yhtiö uhkasi työpaikkoja ja uhmasi ammattiyhdistystä.
Se myöskin ummisti korvansa työntekijöiden vuosia jatkuneille vaateille
saattaa laitosten miehitykset turvalliselle tasolle.
Site-johdolle oli pantu numeeriset tavoitteet Kööpenhaminan pääkonttorista käsin,
joita paikallinen johto lähti kritiikittömästi toteuttamaan.
Ammattiosastolle oli alun pitäen täysin selvää, ettei ainuttakaan irtisanomista
tultaisi nielemään, sillä Borealis ei ollut kriisiyhtiö.
Porvoon osalta vaadittiin 48 mmk:n vuosisäästöä 1995 tasosta vuoteen 1999 mennessä,
sisältäen mm. 50 työpaikkaa. Ammattiosasto oli mukana noin 4 kk:n ajan
kustannussäästöjä miettineissä työryhmissä.
Lokakuussa se päätti vetäytyä SDP-projektiryhmistä lukuunottamatta turvallisuusryhmiä,
sillä se ei katsonut saaneensa mahdollisuutta kehityssuunnitelman
tavoitteiden määrittelyyn, jotka oli annettu ylhäältä.
Porvoon osalta luottamus yhtiön johtoon oli suistunut syöksykierteeseen.
LDPE:n tuotantoa koskeneiden EVA-neuvottelujen tuloksena vähennyksistä suoriuduttiin
irtisanoutumispakettien avulla.
Pakettien antamisessa kylläkin ilmeni ammattiosastoa närästänyttä ohjaustoimintaa
työnantajan taholta, sillä yhtiö näytti suosivan iäkkäämpien pois lähtöä.
Noin 20 työntekijää lähti talosta paketin turvin.
Edellisiltä vuosilta perua ollut VFM-projekti ja siihen sisältynyt
instrumenttikunnossapidon puolittaminen onnistuttiin myöskin viemään läpi ilman
suoranaisia irtisanomisia.
Työpaikat kuitenkin vähenivät ja turvallisuudentunteen puute painoi paitsi henkisesti,
niin myös konkreettisella tavalla työturvallisuuden uhatuksi joutumisena.
Tilastollisesti pystyttiin kylläkin osoittamaan tapaturmataajuuden laskeneen.
Yhtiö oli jo aiemmin ottanut käyttöön ns. korvaavan työn,
joka tarkoitti joissakin tapauksissa tapaturman uhrille sairausloman aikaista työntekoa.
Luottamusmiehet joutuivat neuvottelemaan POKO- ja PORE-tutkimuspilottien yhdistämisestä,
sillä työnantaja oli viemässä miehitystä radikaalisti alaspäin.
Yt-neuvottelut asiasta aloitettiin 11. heinäkuuta.
Näiden kaikkien vähennysten heijastevaikutus näkyi Muovitehtaan korjaamolla,
jonka työntekijät pitivät useita työnseisauksia kertomusvuoden aikana.
Osittain ulosmarssit koskivat muitakin tehdaspalveluyksiköitä.
Vantaan Poliisin talousrikosyksikkö ja Lääninveroviraston tarkastajat tekivät ensimmäisen
ratsiansa Borealikselle 3. syyskuuta. Viranomaisten tehoiskun kohteena oli
Aromaattituotannon seisokki ja sitä luonnehdittiin ennaltaehkäiseväksi.
Iskussa valvottiin ulkopuolisten urakoitsijoiden työnantajavelvoitteiden hoitoa.
Syksyllä Neste Oy ilmoitti löytäneensä ostajan omistamalleen
50 %:n osuudelle Borealiksesta.
Omistajiksi tulisivat Norjan Statoilin puolikkaan lisäksi
itävaltalaiset ja abudhabilaiset.
Konsernin toimitusjohtaja Juha Rantanen erosi ja hänen seuraajakseen nimettiin
norjalainen alusta alkaen johtajistoon kuulunut Svein Rennemo.
Työntekijät pääsivät mukaan Itä-Uudenmaan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen
(nyk. Edupoli) tutkintojen arvioitsijaryhmiin.
Työsuojeluasiamiehille avattiin sähköpostiyhteys.
Joulukuussa Kemianliitto yhtyi kaksivuotiseen TUPO:on.
Sen tiukkojen klausuulien seurauksena osa sopimusalan omasta
palkkausjärjestelmästä jäi realisoitumatta.
Porvoon Osuuspankin kanssa olleen talousturvasopimuksen lisäksi solmittiin
vastaava sopimus Meritan kanssa.
Ammattiosaston syyskokouksessa
Pentti Koposelle annettiin liiton kultainen ansiomerkki nro 106.
Koposen saama merkki oli viides Pekeman osaston aktiiveille myönnetyistä.
Numeroituja merkkejä on myönnetty
Kemianliitossa vuodesta 1995 vuoteen 1999 runsaat 140 kpl.
1998 Ammattiosasto saa naispuheenjohtajan
Borealiksen kiinteiden kustannusten jahti kohdistui vuonna 1998 pahiten
Fenoli- ja Aromaattiyksikköön ja loppuvuodesta taas LDPE:hen.
Kovien vääntöjen jälkeen työntekijät välttyivät irtisanomisilta.
Edellisvuonna käynnistetty SDP näytti todelliset karvansa
ja yhtiö julkisti uudet tavoitteet yli 130 henkilön vähennyksestä,
joka olisi saattanut tietää irtisanomisia.
Samanaikaisesti yhtiö edellytti siirtymistä kokonaisvaltaiseen tiimityöskentelyyn.
Työntekijöitä ei kuitenkaan huolittu tiimityöskentelymallin kehittämisryhmiin.
Ammattiosaston toimikunta suhtautui erittäin varauksellisesti koko tiimiyttämiseen.
Se nähtiin yksinomaan kustannusjahtina, ei työn sisällön kehittämisenä.
Hiilivetyjen käsittelijänä Borealis puhui kaikissa yhteyksissä
myös turvallisuusajattelusta ja jotteivät paradoksit loppuisi:
antoi ihmisläheistä koulutusta johdolle, työnjohdolle ja luottamushenkilöille.
Silti se oli lähdössä vähentämään työvoimaa,
kun taas ammattiosaston käsityksen mukaan sitä olisi pitänyt kiireesti lisätä.
Vuonna 1997 ilmoitettu osakemyynti
Itävaltalaisella ÖMV:lle ja abudhabilaiselle IPIC:lle toteutui syyskuussa.
Borealiksesta oli siis tullut täysin ulkomaalaisomisteinen.
Yksistään Suomesta tuloutettiin jokaisena toimintavuotena
satoja miljoonia markkoja osinkoina omistajille.
Borealis ilmoitti irtautuvansa vuonna 1999 Nesteen eläkesäätiöstä
siirtäen eläkevakuutukset Sampo-konserniin.
Ammattiosastolle aiheutui monentyyppistä päänvaivaa mm. siitä,
että Borealiksen ja Nesteen väliset palvelusopimukset menivät uusiin puihin.
Kaukoviisaasti yhtiön perustamisvaiheessa tehty sopimus henkilöstön työsuhteen
lisäehtojen säilyttämisestä oli tässä tilanteessa kullan arvoinen.
Osaston puheenjohtajaksi oli valittu Riitta Väyrynen.
Naisia jäsenkunnasta oli vuoden päättyessä 16 (vajaat 3 %).
Varapuheenjohtajaksi astui Olavi Ojala,
Matti Hakkaraisen kaksi vuotta kestäneen varapuheenjohtajuuden jälkeen.
Ojala toimi myös varapääluottamusmiehenä.
Sihteeriksi toimikunta valitsi Tuomo Tourusen.
Työsuojeluvaltuutettuna ja taloudenhoitajana jatkoi Markku Aaltovirta.
Aaltovirta vastasi myös yhä lisääntyneistä kansainvälisistä yhteyksistä.
Alkuvuosinaan ”Vaikutusvaltaisena punakantisena” tunnettu
osaston tiedotuslehti Virike oli edellisenä vuonna muuttanut
kantensa värin vaaleamman punaiseksi.
Vuonna 1998 sitä julkaistiin ensimmäistä kertaa 8 numeroa.
Työvoiman vähentäminen johti myös jäsenistön vähenemiseen
toimintavuoden aikana 603:sta 573:een.
Sen myötä ammattiosaston saama jäsenpalaute liitolta
(15 % maksetuista jäsenmaksuista) pieneni.
Osaston tilikauden tulos oli alijäämäinen.
Henkilöstö oli puolentoista vuoden ajan yrittänyt saada lainmukaisen edustuksensa
Borealis Polymers Oy:n johtoon.
Lokakuussa yhtiön hallitus päätti edustuksen myöntämisestä,
ja henkilöstön pääsemisestä hallitukseen solmittiin välittömästi sopimus.
Työntekijöille tuli yksi paikka, johon valittiin Markku Aaltovirta.
Toinen paikka on vuoroin teknisten ja ylempien. Kokouskieli on englanti,
joka yhtiön kielikoulutuksesta huolimatta rajoittaa valintoja.
Sen lisäksi, että ulkopuolisen työvoiman käyttö oli hyvin mittavaa,
oma henkilöstö teki ennätyksellisen paljon ylityötä.
Uuden työaikalain ylityömaksimeita oli rikottu 29 henkilön kohdalla
ja viranomaiset tutkivat asiaa.
Vuoden alkajaisiksi yhtiö ilmoitti yksipuolisesti lopettavansa sunnuntaisiivouksen.
Ammattiosasto joutui käyttämään painostuskeinoja palauttaakseen asiantilan
työturvallisuuslain edellyttämälle tolalle niissä tiloissa,
joissa tehtiin vuorotyötä.
Henkinen jaksaminen nousi voimakkaasti esiin.
Ammattiosaston lomaosake 5 Punkaharjulla päätettiin myydä.
Kauppaa ei kuitenkaan syntynyt ja toimeksianto peruttiin myöhemmässä vaiheessa.
Tarkoituksena oli hankkia tilalle toinen lomaosake toisaalta
ja lyhyemmän matkan päästä.
Keskeytymätöntä kolmivuorotyötä koskien toimikunta teki päätöksen
sen kiertosuunnan muuttamisesta. Asia ei kuitenkaan toteutunut
teknisten vastustettua muutosta.
Vuoden aikana oli myös esillä 12-tuntiseen vuoroon siirtyminen,
mikä kuitenkin kumoutui toimikunnassa.
SAP-informaatiojärjestelmän käyttöönoton vaikutuksista palkkaukseen neuvotteli
etupäässä plm Hannu Tuominen.
Kouluttautumisesta SAP:n käyttäjäksi
saatiin kertakorvaus höystettynä tehokkuusmatriisilla.
Tulospalkkiona mitattiin vuonna 1998 ulos 9 280 mk (1 560 euroa) henkeä kohden,
edellisenä vuonna 9 410 mk (1 580 euroa).
Syyskokous hyväksyi työpaikkaosaston uudet säännöt.
Vuoden aikana liitto oli toimittanut myös uuden luottamusmiesohjesäännön.
1999 Borealiksen nokkakolari
Syyskokous valitsi yksimielisesti Riitta Väyrysen jatkamaan puheenjohtajana
ja Hannu Tuomisen kolmannelle pääluottamusmieskaudelleen ilman vaalia.
Olavi Ojala jatkoi kummankin varamiehenä.
Toimikunta nimesi sihteeriksi Matti Hakkaraisen.
Kemianliiton 35 000 jäsenestä 574 oli pekemalaisia.
Tuotantopaikkakuntien kehityssuunnitelman toteuttamisen vuosi alkoi synkissä merkeissä,
kun yhtiön henkilöstösuunnitelma osoitti 130 työpaikan vähennystä
nopeutetussa aikataulussa vuoden 2000 loppuun mennessä.
Työntekijät pitivät perusteluja arveluttavina.
Yhtenä sellaisena virallisissa yt-neuvotteluissa oli esitetty ennuste,
jossa Porvoon tulos putoaisi 50 mmk:aan vuonna 1999.
Vertailua jälkikäteen tehtäessä voidaan todeta sen päätyneen hyvinkin
10-kertaiseen summaan.
Tammikuussa johtoa varoitettiin seurauksista.
Kehityskeskusteluihin osallistumisen lopettaminen oli pakotteiden lievimmästä päästä,
kun talo ei suostunut perumaan irtisanomisuhkaa.
Yt-neuvottelut alkoivat 10. maaliskuuta ja työntekijöiltä oli menossa 56 vakinaista
sekä 8 määräaikaista paikkaa.
Työnantaja pystyi ajamaan vähennykset suurimmalta osin läpi,
mutta joutui peräytymään irtisanomisista ja maksamaan aiempaa parempia
irtisanoutumispaketteja sekä osallistumaan eläkejärjestelyihin.
Projektin seurauksena 51 työntekijävakanssia hävisi
ja aiempien yt-neuvottelujen seurauksena 14.
Prosessin kuluessa oltiin yhteistyössä ulkomaisten veljesjärjestöjen kanssa
toisaalta yhtiön oman CCC:n kautta ja toisaalta Kemianliiton verkoston avulla.
Niiden kyky tai halu auttaa osoittautui laimeaksi.
Sen sijaan valtakunnan tiedotusvälineistö käsitteli asiaa tavalla,
joka oli omiaan antamaan työntekijöiden reaktioille legitimiteetin.
Myös Kemianliiton johto ja muut teollisuudenalan liitot asettuivat tukemaan taistelua.
Pääluottamusmiestä mm. haastateltiin tv:n ajankohtaisohjelmissa,
samoin liiton puheenjohtajaa. Mediassa tuli selkeästi esiin,
että Borealis-konsernin osingonjako vuonna 1998 oli ollut 870 miljoonaa markkaa.
Se oli taloudellisessa mielessä kaikkea muuta kuin kriisiyhtiö.
Borealis Polymers Oy oli yksi Suomen kannattavimmista suuryrityksistä.
Yt-neuvottelujen käynnistyttyä
ammattiosasto julisti ylityökiellon alkamaan maaliskuun 16.
Seuraavana päivänä tapahtui työntekijäin ja teknisten yhteinen ulosmarssi,
jota lehdistö seurasi porteilla suurella kiinnostuksella.
Samalla asiakastoimitukset pysäytettiin seuraavaan aamuun saakka.
Brysselissä koolla ollut EMCEF:n kokous otti kantaa Borealiksen suorittamaan
atakkiin ja Kemianliiton avulla valmisteltiin mahdollisuuksia
kansainvälisiin saartotoimenpiteisiin.
Maaliskuun 31. yhtiö ilmoitti vapaaehtoisen irtisanoutumispaketin avaamisesta.
Se olisi kuitenkin ollut voimassa vain 6 viikkoa,
mikä henkilöstön mielestä oli kiristystä.
Pekeman Työntekijät ja Kemianliitto pitivät 8. huhtikuuta
yhteisen tiedotustilaisuuden Helsingissä.
Julkisuuteen ilmoitettiin, että ammattijärjestö aloittaisi lähtevien
tuotelastausten lakon seuraavana aamuna klo 08.00 toistaiseksi,
jollei työnantaja peru irtisanomisuhkaa.
Asiasta neuvoteltiin, mutta työnantajan esitykset olivat sellaisia,
ettei toimikunta voinut hyväksyä yhtäkään niistä.
Lakko alkoi ilmoitettuna ajankohtana.
Se kesti 25 tuntia ja lauantaiaamuna 10. huhtikuuta hyväksyttiin työnantajan esitys,
joka sisälsi täyskäännöksen etenkin pakettien jakoajan suhteen.
Pitkittyessään lakko olisi melko nopeasti puurouttanut prosessit
ja pakottanut noin viikon kuluessa eteenikrakkerinkin alasajoon.
Kesän ja syksyn aikana paketit tekivät kauppansa, joskaan ammattiosasto ei
turvallisuuden osalta ja työssä jaksamismielessä ollut tyytyväinen miehityksiin.
Pakettijärjestelyistä oltiin niin kiinnostuneita työpaikan kovissa paineissa,
että yhtiön oli lopulta palkattava muutamia uusia työntekijöitä.
Marraskuun lopussa työnantaja ilmoitti tilanteen olevan ohi,
eikä uusia vähennyksiä olisi näköpiirissä.
Seuraavalla viikolla joulukuun 1. paljastui, että yhtiön johto
oli tehnyt esisopimuksen koneistamotoimintojen myynnistä
ja viiden työpaikan ulkoistamisesta.
Ammattiosasto julisti välittömästi uuden ylityökiellon
ja korjaamo piti työnseisauksen.
Toimikunta lähti tukemaan kunnossapitoa julistamalla jälleen lastaus- ja
purkaustoimintojen lakon runsaan vuorokauden ajaksi samana päivänä.
Yhtiö veti ulkoistamisen takaisin ja toimikunta lopetti aamulla
3. joulukuuta työtaistelutoimenpiteet.
Vuoden aikana toteutetut monet työtaisteluiksi laskettavat toimet
eivät johtaneet oikeuskäsittelyihin.
Yksistään Borealis Polymersin liikevoitto vuonna 1999 oli 571 miljoonaa markkaa.
Jo maaliskuussa todettiin Porvoon tapaturmakehityksen olevan shokeeraava.
Elokuun 31. tapahtui Borstar-pilotilla tulipalo,
jonka seurauksena instrumenttiasentaja sai surmansa.
Kyseisen koelaitoksen turvallisuus oli ollut yhtenä yt-neuvottelujen
kiistakapulana, kun luottamushenkilöt pyrkivät säilyttämään
turvallisuuden takaavan miehityksen.
Laitoksella tehtiin korjaustoimenpiteitä omin voimin kovassa kiireessä.
Ammattiosaston kanta oli olla syyttelemättä ketään tapahtuneesta,
mutta tehdä kaikkensa ehkäistäkseen vastaavaa enää tapahtumasta.
Yhtiö palautti ilman eri neuvotteluja
Borstarin miehityksen siedettävämmälle tasolle.
Toimikunta teki elokuussa päätöksen
olla osallistumatta yhtiön valmistelemiin tiimikoulutuksiin.
Tes-asiat eivät olleet vuoden aikana päällimmäisinä,
vaikka kierros olikin syksyllä menossa.
Vuosituhannen vaihtuminen aiheutti neuvotteluja korvauksista,
sillä tietokoneiden ja informaationkäsittelyn osalta oli olemassa riskejä.
Vuoden vaihteessa ylimääräistä miehitystä pidettiin kiinni
ja kipukorvaukset juhlahetken menetyksestä maksettiin könttänä.
Lokakuun alussa tuli tieto, että Borealis aikoo myydä
tuottavan ja hyväkuntoisen Aromaatti- ja Fenoliliiketoiminnan,
koska ”se ei kuulunut konsernin ydinliiketoimintoihin”.
Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt ja tilanne jäi toistaiseksi sillensä.
Loppuvuodesta yhtiö halusi vielä eroon eläkeläisten
sairauskorvauskäytännöstä ja työsuhdeasuntojen vuokrakompensaatioista.
Ensin mainitusta saatiin solmituksi
vapaaehtoisuuteen perustuva kertakorvaussopimus.
Vuosi oli Pekeman Työntekijöiden raskain,
ennen kaikkea luottamusvakanssien haltijoille.
Toimikunta sivusi ennätystään kokousten määrässä (28)
ja käsitteli 303 päätöspykälää.
Pekeman Työntekijöiden puheenjohtaja Riitta Väyrynen luovutti
pikkujoulutilaisuudessa SAK:n kultaisen ansiomerkin pitkään takavuosina
osaston ideologisena johtajana toimineelle Veikko Järveläiselle,
joka siirtyi yksilölliselle varhaiseläkkeelle.
2000 Pohjakosketus myös tiimiyttämisessä
Ammattiosasto valitsi puheenjohtajakseen Olavi Ojalan
ja varapuheenjohtajaksi nousi Jari Voutilainen.
Hannu Tuomisen kaksivuotiskausi pääluottamusmiehenä jatkui
ja Markku Aaltovirta valittiin edelleen valtuutetuksi sekä taloudenhoitajaksi.
Toimikunta valitsi sihteeriksi ”uuden parran” Esa Karppisen.
Toisin sanoen kokemus säilyi ja uutta verta saatiin.
Aaltovirta valittiin jatkamaan myös kahden vuoden yhtiökokousajan
Borealis Polymers Oy:n hallituksessa.
Ammattiosasto ei budjetoinut omia pikkujoulujuhlia,
sillä tärkeämmäksi nähtiin keskittyä 30-vuotisjuhlatilaisuuteen tammikuussa 2001.
Vuosi 2000 oli liittovaltuustovaalivuosi.
Postiäänestys oli ensi kertaa käytössä,
kun kemianliiton 401 ehdokkaan joukosta valittiin 44 valtuutettua.
Yksi eniten ääniä saaneista oli Hannu Tuominen (kuudes),
josta tuli edelleen myös tes-jaoston jäsen.
Toimintavuoden kuluessa Kemianliittoon perustettiin Kansainvälisten asiain jaosto.
Kahdeksanjäsenisen toimielimen puheenjohtajaksi tuli Markku Aaltovirta.
Osasto 100 teki Kemianliiton valtuustolle esityksen
eläkkeelle siirtyvien jäsenten oikeudesta käyttää liiton jäsenetuja.
Käsillä oli poikkeuksellisen kova tes-vuosi,
sillä Öljyn- kaasun ja petrokemian alan sopimus oli jäänyt
TUPOilijoiden jalkoihin oman palkkausjärjestelmän toteutumattomuudessa
jo kahdesti peräkkäin.
Kolmivuorotyöläiset katsoivat ansaitsevansa työajan lyhennyksen.
Liitto haki työajan lyhennystä 33,6 viikkotuntiin.
Kummajainen nimeltä helatorstai
kummitteli myös päivätyöläisten työpäivänä teettäen ylimääräisen lauantain.
Pekeman Työntekijöiden työpaikka
ja Öljyn sopimusala kokonaisuudessaan ajautuivat ensimmäistä
kertaa historiansa aikana liiton julistamaan lailliseen lakkoon.
Ammattiosasto perusti lakkotoimiston Porvooseen AKT:n tiloihin.
Lakkoa edelsi ylityökielto,
jota Borealis pyrki kiertämään ulkopuolisten yritysten avulla.
Ammattiosasto järjesti vuorokauden mittaisen lastauskiellon
polypropeenituotteiden osalta, jolla tilanne saatiin hallintaan.
Runsaan viikon kestänyt lakko antoi yhden vapaapäivän - helatorstain -
kaikissa työaikamuodoissa.
Palkassa tuli sen verran enemmän, mitä korotusten viivästymisenä
muihin liittoihin nähden menetettiin.
Kolmivuorotyöntekijäin osalta oltiin sopimukseen hyvin tyytymättömiä
ja katsottiin, että lakko oli lopetettu kesken.
Sopimuksen jälkeen 1-ryhmän ohjepalkka oli 8 998 mk (1 512 euroa).
Työnantaja peri palkasta loman alle jääneitä ansaittuja vuorovapaakorvauksia.
Asia jouduttiin riitauttamaan, ennen kuin palkat saatiin takaisin.
Borealiksella yksi vuoden 2000 kirosanoista oli palkkahallinto.
Yhtiö oli edellisvuoden aikana käynnistänyt
palkanlaskentajärjestelmän uudistuksen, joka työntekijäin mielestä
oli ollut ruumis jo syntyessään.
Uusi järjestelmä oli palkansaajille Tietoenatoriin siirrettyine palkkalaskelmien
ajoineen erittäin vaikeaselkoinen.
Palkkalaskenta ei kyennyt tulostamaan lakisääteisiä lomapalkkalaskelmia.
Aktiivisen painostamisen ansiosta palkkaselvitysten ymmärrettävyyttä
onnistuttiin hieman parantamaan.
Yhtiö vyörytti tiimiasiaa kaikilla rintamilla,
se oli laatinut aikataulut, tavoitteet ja koulutteet.
Johto vaati ja kiirehti sopimuksen tekemistä,
mutta ei sitoutunut työpaikkojen pysyvyyteen.
Se ei halunnut puhua tehtäväkuvan muuttumisen aiheuttamista tiimipalkkioista,
vaan ympäripyöreästi yhteisestä hyvästä tulosten myötä.
Tiimitavoite hallitsi vuoden 2000 tapahtumia syyskuun alkuun saakka,
jolloin yhtiölle tehtiin selväksi, ettei ammattiosasto tekisi sopimusta
yksipuolisin ja epäselvin ehdoin.
Amerikkalainen johtamistyyli oli törmännyt suomalaiseen peruskallioon.
Konsernin henkilöstöpolitiikan vene oli saanut pohjakosketuksen
ja vaikkei se siitä uponnut, niin kallisteli pahasti.
Sen jälkeen tapahtumat keskittyivät johdon ympärille.
Konsernin toimitusjohtaja Svein Rennemo ilmoitti lyövänsä hanskat naulaan
puolen vuoden varoitusajalla. Muutamaa päivää myöhemmin Porvoon
Site Manager Jorma Rinta teki samoin ja lähti syyskuun lopussa.
Borealis Polymersin kolmantena toimitusjohtajana
aloitti lokakuun alussa Johan Brenner.
Henkilöstöpäällikkö vaihtui samassa yhteydessä.
Huhtikuussa ammattiosasto vapautti kehityskeskustelut kiellosta.
Konsernissa oli toteutettu ilmapiiritutkimus,
jonka tulokset julkaistiin alkuvuodesta.
Vaikka otannassa oli syrjitty työntekijöitä,
tulos oli yhtiön johdolle pieni katastrofi.
Syksyllä järjestettiin uusi tutkimus koskien koko henkilökuntaa.
Tulos oli jokseenkin samankaltainen.
Yt-neuvottelukunnassa päästiin ratkaisuun menetettyjen
virkistysaluemahdollisuuksien osittaisesta korvaamisesta.
Yhtiö korvasi Lomarenkaan tai Lomaliiton majoitus- ja ruokailupalveluita
400 mk:aan asti.
Joulukuussa jouduttiin jälleen katsomaan TUPOa silmiin, kun
Kemianliitto sitoutti protesteista huolimatta Öljyn sopimusalankin siihen.
Kaksivuotinen työmarkkinaratkaisu rajoitti ohjepalkkojen korotusta
ja sitä kautta oman palkkausjärjestelmän takaamia korotuksia
aikaharjaantumislisien osalta.
TUPOon kytkeytyi joitakin verohelpotuksia ja sen ansiosta
palkallinen helatorstailauantai laajeni muiden alojen päivätyöläisille.
Pääluottamusmiehen laatimasta vertailusta ilmeni,
että yt-neuvottelujen aikana puolessatoista vuodessa työntekijöitä
oli vähennetty 536:sta 487:ään eli yli 9 %.
Teknisillä suhde oli lähes yhtä suuri, mutta johdon
ja ylempien toimihenkilöiden joukko oli kasvanut 7 % ollen 245 henkilöä.
Edelleen yhtiön taholta vaadittiin kiinteiden kustannusten karsimista.
Borealis Polymersin tulosennuste vuonna 2000
liikkui noin 700 miljoonassa markassa.
Silti tulospalkkio romahti vuoden 1999 tasosta.
Näytti vakavasti siltä,
että kaikkeen varautuvaa edunvalvontaa tarvittaisiin jatkossakin
Jarmo Heiskanen valittiin ammattiosaston puheenjohtajaksi Kari Kurjen
7-vuotiskauden jälkeen. Muilta osin johtopaikat säilyivät entisellään.
Kolmivuorotyön työaika lyheni kahden vuoden takaisen tes:n mukaan 60 tunnilla vuodessa
ja kesällä tehtävät torpparipäivät poistuivat.
Keskimääräinen viikkotyöaika aleni 36:sta 34,8 tuntiin.
Kallion esitykseen perustunut kaksivuotinen tes hyväksyttiin jäsenäänestyksessä,
johon otti osaa vain 45 % liiton äänioikeutetuista.
Sopimuskorotusten lisäksi henkilökohtaiset korotukset saatiin jakoon
toukokuun alusta alkaen.
Maaliskuun palkkatilaston mukaan 1-ryhmän peruspalkka oli 6 504 mk (1 093 euroa).
Teknologiakeskuksen pilot-operaattorit siirtyivät Teknisten liitosta KTL:n
ja sen osasto 100:n jäseniksi vuoden alusta.
Osaston ja liiton vaihdos koski noin 20 operaattoria.
Ammattiosaston kansainvälisistä asioista vastaamaan asetettu pääluottamusmies
Kari Koistinen tutustui muiden henkilöstöryhmien edustajien kanssa Neste Chemicalsin
Sinesin laitoksiin ja paikallisiin edustajiin Portugalissa.
Varsinaista konserniyhteistyötä oli edellisenä vuonna yritetty laajentaa niin,
että Belgia tulisi siihen Suomen ja Ruotsin lisäksi mukaan,
mutta yhtiö ei suostunut laajennukseen.
Ammattiyhdistysten välinen yhteistyö unkarilaisten kemiantyöntekijöiden kanssa alkoi.
Unkariin suuntautuneen matkan järjesti KTL ja valtuuskuntaan otti osaa Jukka Rajamäki.
Vierailun aikana solmittiin yhteistyösopimus, jossa sovittiin mm. vastavierailusta
jo saman vuoden syyskuussa.
Yhtiö ilmoitti lakkauttavansa Teollisuuskemikaalien PSA-laitoksen.
Polyesterin ja pehmitinaineiden raaka-aineeksi tarvittava ftaalihappoanhydridi
tuotaisiin jatkossa ulkoa.
Laitosta rasittivat sen kokoon nähden huomattavat kunnossapitokustannukset ja
laitoksen historiaan kuuluneet lukuisat ammattitautitapaukset.
PSA:n parikymmentä työntekijää sijoitettiin muihin tehtäviin.
Liiton retkeilypäivät toteutettiin ensimmäistä kertaa laivaristeilynä Sally Albatrossilla.
Se oli samalla KTL:n 20-vuotisjuhlaristeily.
Ammattiosaston ”Kylähullut” toteuttivat 26. toukokuuta ”Mummonmökin maalaus” -tempauksen
kunnostaen Orimattilalaisen rakennuksen pihapiireineen.
Tiedotusvälineet noteerasivat tempauksen, samoin kuin Merikemia -koulutustilaisuuden,
joka oli Pernajan saaristossa pidetty tulevaisuusseminaari.
Osasto otti myös kummiluokan Pääskytien yläasteelta.
Kummiluokalle järjestettiin sittemmin käyntejä työpaikalle ja mm. SAK:ssa.
Osaston jäsenmäärä oli vuoden päättyessä 608 henkilöä.
1991 Kaksikymppinen Pekeman Työntekijät ry.
Tammikuun 15. päivänä ammattiosasto täytti 20 vuotta.
Juhlat vietettiin 19. maaliskuuta ravintola Seurahovissa.
Pekeman Työntekijöiden arvostusta kuvaa katkelma liittopuheenjohtaja Heikki Pohjan
onnittelutekstistä Virikkeen numerossa 1/91: ”Ammattiosastonne ja sen edustajat ovat aina
olleet Kemian Työntekijäin Liiton aloitteellisia, koko liiton toimintaa kehittäviä
ja rakentavia voimia. Olette olleet edelläkävijöitä ay-liikettä uudistettaessa.
Uuden opiskelu ja ennakkoluuloton tarttuminen meille
perinteisesti vaikeisiin asioihin ovat olleet Teille luonteenomaisia piirteitä.
Erityisesti maan rajojen ylittävässä kansainvälisessä työpaikkatason yhteistyössä
olette olleet suunnannäyttäjinä koko Suomen ay-liikkeelle.”
Samassa Virikkeen numerossa julkaistiin joukko muiden ammattiosastojen onnitteluja
sekä Neste Chemicalsin paikallisjohtaja Matti Tuomalan tervehdys otsikolla
”Kaksikymppiselle kumppanille”.
Puheenjohtaja Pohja luovutti tilaisuudessa liiton kultaisen ansiomerkin Martti Siltalalle.
Osastoluottamusmiesten määrä oli noussut 12:een. Edeltävinä vuosina oli pantu merkille
luottamusmiesten osallistumattomuus. Esim. toimikunnan kokouksissa nähtiin yhä harvemmin
osastoluottamusmiehiä. Toiminnan tehostamiseksi kokeiltiin heidän jakamistaan viiteen
toiminnalliseen ryhmään.
Vakavana uhkana koettiin se, että Neste Oy alkoi puhua yhtiöittämisistä,
aluksi vain kokeiluluonteisesti. Toimialan päättäjiä siirtyi Brysseliin.
Maassa puhuttiin yhä dramaattisemmin syvästä lamasta.
Loppukesästä yhtiö käynnisti ensimmäisen kustannussäästöprojektinsa OPI:n
(Operational Performance Improvement).
Ammattiosasto ilmoitti työnantajalle vetäytyvänsä kaikesta yhteistyöstä,
elleivät työntekijät saa työpaikkatakuita.
Pitkällinen työturvallisuuden työnantajavastuuta koskenut oikeudenkäynti
saatiin päätökseen Helsingin hovioikeuden tuomiolla.
Noin vuosikymmentä aikaisemmin Kymi-Kymmenen ftaalihappoanhydridilaitoksella
(jonka Neste Oy osti vuonna 1981) oli syntynyt astmaan johtaneita altistumia.
Yritykset tuomittiin yhteisvastuullisesti korvaamaan kolmelle työntekijälle
yhteensä noin 600 000 mk.
Juttu oli korvauksiltaan suurin, joka KTL:n avustuksella oli voitettu.
Puheenjohtaja Jarmo Heiskanen siirtyi toimihenkilöpuolelle ja Mauri Makkonen
toimi loppukauden ammattiosaston puheenjohtajana.
Heiskasen paikka liiton hallituksessa siirtyi hänen varamiehelleen
PÖT:n Pentti Paajaselle 4. lokakuuta.
Keväällä Neste Oy:n ammattiosastojen valtuuskunta vieraili taas Unkarissa
ja matkassa olivat Mauri Makkonen sekä Hannu Juvani.
Syksyllä viimeksi mainittu otti KTL:n edustajana osaa
Pohjoismaisen Tehdastyöväen Federaation opintoviikkoon Pohjolan opistolla.
Pääteemana oli ympäristönsuojelu.
Sähkö- ja instrumenttiasentajat alkoivat valmistella oman
Sköldvikin Sähköalan Ammattiosastonsa lakkauttamista siirtyäkseen
tulevan vuoden alusta KTL:n alaisiin osastoihin.
Osasto 100:lle se tiesi noin 35 uutta jäsentä.
1992 Kustannussäästöprojektien kulta-aika alkaa
OPI-projektiin liittyviä yt-neuvotteluja oli käyty 29.10.1991 - 5.2.1992
ja työnantaja piti kiinni asettamastaan tavoiteorganisaation vahvuudesta.
Ammattiosasto ilmoitti aloittavansa lakon 7. helmikuuta, jollei työnantaja
luovu irtisanomisista.
Yhtiö perääntyi kolmea päivää ennen lakon alkamista julkisuuden riepoteltua asiaa
ja PÖT:nkin asetuttua tanakasti tukemaan työntekijöitä.
Työntekijöitä vähennettiin mm. eläkejärjestelyin
ja osa kunnossapidosta siirrettiin tuotannon organisaatioon.
Sopeutusneuvottelut henkilökohtaisella tasolla lykättiin alkaviksi 1.8.1993,
jos tarvetta vielä ilmenisi.
Vuorokorjaamon alasajoprosessi sai alkunsa.
Yhtiö pyrki myös jäädyttämään asuntolainamenettelyn.
Kustannussäästöprojekteja oli muitakin. Oli Tarkka, Topakka ja mm. POPI,
johon työntekijät eivät lähteneet mukaan katsottuaan,
että työnantaja oli rikkonut yt-lakia.
Kaikesta huolimatta palkkapuolenkin kehitystä tapahtui,
sillä laajojen informaatiojärjestelmien käyttämisestä tehty sopimus
saatiin solmituksi niin, että sen antamat korotukset astuisivat voimaan
vuoden 1993 toukokuun alussa. Sen sijaan yleisiä palkankorotuksia ei tullut,
eikä myöskään yhtiö jakanut henkilökohtaisten korotusten pottia.
Neste Chemicalsin työosastoista Polystyreeni ja petrokemia eivät olleet
aiemmin suostuneet siirtymään viisivuorojärjestelmään,
mutta kustannussäästöprojektien yhteydessä siirto toteutettiin yksipuolisella
määräyksellä, joka astuisi voimaan vuoden 1993 alusta.
Työnantaja oli kuitenkin hankkinut toimenpiteelle ennakkoon ammattiosastojen
puheenjohtajien ja pääluottamusmiesten siunauksen.
Henkilöstöryhmien yhteistyö Sköldvikissä eli voimakasta renessanssia
ja kokouksia pidettiin paljon.
Myöskin Ruotsin henkilöstön kanssa kokoonnuttiin toukokuussa Stenungsundissa.
Mukana olivat Veikko Järveläinen ja Pentti Markkula.
Syyskuussa toimikunnat palaveerasivat Tukholmassa.
Työsuojeluorganisaatiota uudistettiin jälleen
ja osastotoimikunnista muodostettiin työolojen kehitysryhmiä.
Kuntoremonttilomista saatiin kesäkuussa säännöstö.
Ammattiosaston synnytyksessä aktiivisesti toiminut,
ensimmäisen toimikunnan varsinainen jäsen
Johannes Lehinsalo poistui keskuudestamme 27.2.1992.
Osaston puheenjohtajana toimi Kari Kurki oltuaan välillä kaksi vuotta syrjässä
ja sihteerinä Pentti Markkula.
1993 Neste Chemicals hajoaa käsiin
Neste Chemicalsin tulos oli huonossa jamassa.
Tuotehinnat olivat painuneet pohjalukemiin ja raskaat velat rasittivat yhtiötä.
Uuden polyeteenilaitoksen EP2:n rakennustyöt oli keskeytetty
ja epävarmuus levisi henkilöstöön.
Myöskin Nesteen voimalaitoksen uuden kaasukombikattilan Povon rakennussuunnitelmat
jäivät seisomaan piirustuspöydälle.
Sen rakentamisen olisi koettu tukevan muovin tuotantoakin.
Piirrettiin uhkakuvia, joissa hämähäkin seitit verhosivat tuotantolaitoksia vuonna 2000.
Sitten tuli uutispommi: Neste Chemicals on myynnissä!
Aiesopimus Norjan valtionyhtiön Statoilin kanssa oli solmittu ja ammattiliitot
lähtivät välittömästi pystyttämään kivijalkaa uudelle konserniyhteistyölle.
Ensimmäinen neuvottelukontakti perustettavan yhtiön johdon ja henkilöstön välillä
tapahtui syyskuun 17. Kari Koistinen edusti työntekijäosapuolta Suomesta.
Neuvottelujen tärkeimmät osa-alueet olivat henkilöstöedustuksen saaminen
uuden jättiyrityksen johtoon ja luonnollisesti henkilöstön asema yleensä.
Ensimmäiset irtisanoutumispaketit tarjottiin henkilöstölle.
Edustajiksi KTL:n viimeiseen liittokokoukseen Kiljavalla lokakuussa
valittiin Kari Koistinen, Kari Kurki, Martti Nurmivaara, Paavo Kuisma,
Erkki Laukkanen ja Timo Hujanen.
Liittokokous valitsi toisen kerran Veikko Järveläisen valtuustoon
ja Kari Koistisen tes-jaostoon.
Kumi- ja Nahkatyöväen Liito KNL yhdistyi KTL:n kanssa muodostaen
Kemianliitto-Kemifacket ry:n.
Liittofuusio todentui 24.10.1993. Pekeman Työntekijät ei ollut fuusion kannalla.
Osastoluottamusmiesten määrä oli saatu nostetuksi jo 14:ään.
Yleisesti huonoista talousnäkymistä huolimatta ammattiosasto hankki jäsentensä
virkistyskäyttöön toisenkin lomaosakkeen Punkaharjulta. Osake 58, joka oli
hankittu 10 vuotta aikaisemmin, ei yksin pystynyt vastaamaan sesonkiaikojen
kysyntään ja koko vuodenkin käyttöaste oli noussut parhaimmillaan 70 %:iin.
Osaston talous oli lujalla pohjalla, sillä vuotuinen tiliylijäämä saattoi liikkua
jopa 40 000 markassa (1991). Pääasiallisiksi tulonlähteiksi olivat vakiintuneet
liiton jäsenmaksupalaute, juoma-automaattitulot, korkotulot ja
Sinebrycoffin toiminta-avustus.
Osasto päätti panostaa jäsentensä viihtyvyyteen myös järjestämällä oman pikkujoulujuhlan.
STS:n sulauduttua KOP:iin siirrettiin osaston tilit vuoden 1992 alusta Postipankkiin.
Turvallisuussäännöstö uusittiin.
Työturvallisuutta oli kehitetty monin keinoin edeltävinä vuosina.
Vuonna 1993 tapaturmien määrä kuitenkin kääntyi pitkästä aikaa nousuun.
Työsuojeluvaltuutettu Pentti Markkula analysoi tilannetta tullen siihen tulokseen,
että arvioitaessa kehityksen aiheuttajaa,
ei OPIn ja MOVEn kaltaisia säästötoimia voitu sivuuttaa.
LDPE:n sekoitelaitos siirrettiin yhtenäisestä 5-vuorojärjestelmästä
keskeytyvään kolmivuoroon.
Tuottavuuspalkkiojärjestelmän uudet sovellutusohjeet aiheuttivat kritiikkiä,
koska työntekijöiden käsityksen mukaan niissä palattiin neljä vuotta ajassa taaksepäin.
Jatkuvan kehittämisen kohteena ollut aloitetoiminta sai uuden ilmeen,
kun lokakuussa 1993 siirryttiin ns. kolmikantamenettelyyn.
1994 Borealis-konserni syntyy
Uuden konsernin piti syntyä vuoden alussa,
mutta se lykkääntyi maaliskuun 1. päivään saakka.
Borealis-konsernin kunkin maan yksiköt muodostettiin juridisesti itsenäisiksi yrityksiksi.
Kilpilahden tuotantopaikkakunta sai ensin nimekseen Borealis Oy,
mutta se ei kelvannut yritysrekisteriin johtuen toisesta samannimisestä yrityksestä.
Niinpä nimi jouduttiin muuttamaan Borealis Polymers Oy:ksi
ja sen ensimmäisenä toimitusjohtajana toimi Juhani Pulli.
Korporaatiota johtamaan asetettiin 50 %:n omistajaksi jääneen Neste Oy:n vaatimuksesta
Juha Rantanen. Muutoin toinen omistaja norjalainen Statoil toi Tanskan Lyngbyhyn
perustettuun pääkonttoriin vahvan edustuksensa.
Kansainvälinen konserni pyöritti 12 miljardin mk:n liikevaihtoa
ja työllisti 6 500 henkilöä.
Neste Chemicalsiin jääneillä yksiköillä meni taloudellisessa mielessä kohtalaisen hyvin,
mutta työnantaja ilmoitti sanovansa tuottavuuspalkkiosopimuksen irti.
Ammattiosasto toimi maaliskuun alusta alkaen kahden työpaikan edunvalvojana,
kun Borealis eriytettiin Neste Chemicalsista. Neste Chemicalsiin jäi PVC
(jonka business oli myyty amerikkalaiselle Rovinille, mutta jonka henkilöstö
ja laitteisto oli alistettu Neste Chemicalsille), Polystyreenitehdas, sekä 2P,
jonka tuotantoon edelleen kuuluivat polyesterihartsit ja pehmittimet.
Puolikas Norlatexin omistuksesta ja oma kunnossapito olivat vielä Nesteen,
mutta koko muu tuotantoketju eteenikrakkerilta muovin tuotevarastolle kaikkine
tehdaspalveluyksiköineen siirtyi perustettuun Borealis-konserniin.
Siihen siirtyivät pääosin myös kaikki muut Nesteen Euroopassa
omistamat polyolefiiniliiketoimintaan kuuluneet yksiköt.
Edunvalvonta luottamusmiesorganisaation osalta toteutettiin
Borealiksen perustamispäivästä 1. maaliskuuta alkaen niin,
että Kari Koistisen jatkaessa uuden yhtiön pääluottamusmiehenä
Timo Muhonen vastasi vastaavasta tehtävästä Neste Chemicalsilla.
Työsuojelussa sovittiin viranomaisten kanssa siirtymästä kuukautta myöhemmin.
Pentti Markkula lopetti postin hoitamisen maaliskuun viimeisenä.
Borealiksen työsuojeluvaltuutettuna aloitti tuolloin Markku Aaltovirta
ja Chemicalsin turvallisuuden tuntosarveksi hyppäsi vanha kehäkettu Hannu Juvani.
Kaikki siistijät siirrettiin Nesteen Paikallispalveluihin ja järjestöllisesti
he siirtyivät PÖT:n kirjoihin.
Ammattiosastojen rajakysymyksestä tehtiin perusteellinen selvitys,
jossa olivat esillä kaikki vaihtoehdot yhdestä kolmeen ammattiosaston malleista.
Lopputulemana päädyttiin kahden erillisen ammattiosaston säilyttämiseen.
Petrokemian n. 236 jäsenen siirtyminen PÖT:stä Pekemalle oli luonnollinen ratkaisu.
Pääosin se tyydytti kaikkia osapuolia ja samalla poistui työsuojeluorganisaation
ja ay-toiminnan ristikkäisyys. Siirtyminen toteutettiin 1. lokakuuta.
Borealiksen yt-neuvottelukunnassa käsiteltiin kaikkia henkilökunnan asemaan
vaikuttavia asioita. Esillä olivat mm. työmatkat, työpaikkaruokailu,
vapaa-ajantoimintojen laaja kokonaisuus, henkilökunnan muistaminen jne.
Muutoksen vaikutukset olivat monilta osin negatiiviset;
esim. henkilöstörahasto menetettiin.
Henkilöstörahastoa ja tuottavuuspalkkiota osittain korvaamaan rakennettiin
tulospalkkausjärjestelmä.
Perustetun kansainvälisen yhtiön konsernineuvostoon
nimettiin edustajaksi Bo-Erik Löfgren.
Ammattiosaston viiri nro 31 luovutettiin Brysselissä päämajaansa pitävälle
Kansainväliselle Kemian ja Energian Alojen Federaatiolle ICEF:lle (nykyisin ICEM).
Tes-neuvotteluissa työnantaja esitti monilta osin palkkausjärjestelmän romuttamista.
Jo parin kolmen vuoden ajan maan hallitus oli pyrkinyt työttömyysturvan
ja työlainsäädännön heikennyksiin, vaatien asioiden sopimista työpaikkatasolla.
Työntekijäpuolen neuvottelijoiden oli siis entistäkin vaikeampaa saada varsinaisia
parannuksia aikaan, sillä torjuntataistelu kulutti kohtuuttomasti voimavaroja.
Öljy- ja petrokemian teollisuuden tuottavuus kohosi vuoden aikana lähes 20 %.
Sopimusalan tes-jaoston puhetta johti Kari Koistinen.
Vuosikymmenen ajan pääluottamusmiehenä toimineelle Koistiselle luovutettiin
Kemianliiton kultainen ansiomerkki (ei dokumentoitu).
Ammattiosaston sihteerinä aloitti Riitta Väyrynen.
Lähes kymmenen vuoden ajan liittoa luotsannut Heikki Pohja vastasi uusiin haasteisiin
ja maaliskuun alusta Kemianliitto sai ensimmäisen naispuheenjohtajansa Hilkka Häkkilän.
Ammattiosasto solmi KOP:n kanssa yhteistyösopimuksen,
joka sisälsi niin jäsenluoton kuin työtaisteluluotonkin jäsenistölle.
1995 Jäsenistön määrä nousee 800:aan
Hannu Tuominen oli voittanut vaalissa Bo-Erik Löfgrenin
ja aloitti Borealiksen pääluottamusmiehenä.
Timo Muhonen jatkoi Neste Chemicalsin vastaavassa tehtävässä osapäiväisenä.
Chemicalsin pääluottamusmies valvoi 190 työntekijän etuja, saaden 12 viikkotunnin
vapautuksen työstä.
Borealiksen mandaattiin kuului 23 ja Chemicalsin 5 osastonluottamusmiestä.
Kun toimikunnan vahvuus oli 1+16+8 jäsentä sekä kutsuttuina luottamusmiehet,
organisaatio oli kokonaisuudessaan melkoinen. Toimikunnan suuri koko johtui siitä,
että sillä oli haluttu petrokemian mukaantulovaiheessa varmistaa riittävän peittävä
edustus suurentaen toimikunnan kokoonpanoa 6 hengen petrokemiakiintiöllä.
Jäsenistön määrä oli toimintavuoden alussa 780 henkeä (työssä olevia runsaat 550),
josta se vielä kasvoi 16:lla (2%) 796:een. Naisia jäsenistöstä oli 32.
Puhetta johti Kari Kurki, joka kuitenkin erosi tehtävästään 31. maaliskuuta.
Nuijan otti käteensä varapuheenjohtaja Kimmo Hämäläinen.
Ammattiosaston nimi puhutti jälleen, mutta se päätettiin säilyttää entisellään.
Kahden vuoden tessiin johtaneet neuvottelut olivat vuoden alkaessa loppukirivaiheessa.
Helatorstaita yritettiin palkalliseksi vapaaksi ja kolmivuorotyöhön 7 päivän työajan
lyhennystä. Järjestelyvara 127 mk vaadittiin jaettavaksi tasan kaikille,
kun työnantajapuolella olisi jaettu summasta vain puolet tasajakoperiaatteella.
Vastapuolen leirissä taivuttiin tasajakoon vasta kun työntekijäin neuvottelijat
suostuivat siihen, että henkilökohtaiset korotukset jäädytetään vuonna 1995.
Kemianliitto oli päänavaajana sopimusrintamalla.
Ainoa saavutettu työajan lyhennys koski keskeytyvää kolmivuorotyötä
ja oli 24 tuntia vuodessa.
Syksyllä leivottu TUPO tiesi sitä, että tes-pöydän kattaus purettaisiin pois vasta
tammikuun lopussa vuonna 1998.
Tavanomaisen edunvalvonnan lisäksi ammattiosasto joutui paimentamaan monenlaisia
työnantajan luomia kehittämisideoita,
kuten Borealiksen VFM ja Chemicalsia koetellut VIVA.
Borealiksen työntekijöitä koskien saatiin monia hyödyttänyt parannus aikaiseksi,
kun yt-neuvottelukunnassa hyväksyttiin kielikoulutuksen periaatteet.
Yhtiön virallisen kielen ollessa englanti, se suostui korvaamaan kielikurssit (engl.)
kansalaisopistoissa sekä oppikirjat.
Työsuojelupuolella käynnistyi lakisääteinen työkykyä ylläpitävä toiminta TYKY.
Yhtiöltä vaadittiin entistä kuuluvammin työntekijämäärän nostamista.
Ylityöprosentin nousu oli hälyttävää.
Tapaturmataajuus (LTA) tuplaantui vuoteen 1994 verrattuna.
Vuoden alusta alkaen Kemianliitto moninaistui entisestään,
kun Lasi- ja Posliinityöväen Liitto LPL ry yhdistyi siihen.
Edustukset keskusjärjestössä ja liitossa: Kari Koistinen SAK:n valtuustossa, Veikko
Järveläinen Kemianliiton valtuustossa
sekä Hannu Tuominen öljyn sopimusalan tes-jaostossa.
Chemicalsin henkilöstöedustajat kohtasivat Brysselissä ja mukana oli Mauri Makkonen.
Kun vielä pari vuotta aikaisemmin petrokemian mäki oli kuulunut PÖT:n vaikutuspiiriin
ja valtaosa sen jäsenistöstä oli kokenut olevansa huutolaispojan asemassa,
tilanne olikin nyt yllättäen päälaellaan.
Petrokemian väessä oli kauan piillyttä potentiaalia,
kun taas muovitehtaiden aktiivit kärvistelivät jonkinasteisen taisteluväsymyksen kourissa.
Tilanne johti siihen, että petrokemian runsaan parinsadan jäsenen joukko sai hoitaakseen
lähestulkoon kaikki ammattiosaston kärkivakanssit: puheenjohtajan, sihteerin,
pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetunkin paikan.
Neste Chemicalsin hajottamisvaiheessa keskeytetty EP2-investointi rakennettiin valmiiksi
ja polyeteeniä valmistava 38 työntekijää työllistävä uusi tuotantolinja käynnistyi
lokakuussa. Laitoksen työntekijöiden tehtävänkuva oli osaston kentässä uudenlainen paketti,
joka sisälsi aiempaa avaramman käsityksen operaattorin työstä ja kiinteän palkanlisän.
”Työpaikka 2000” oli nähnyt päivänvalon.
LDPE:n sekoitelaitos (Boremix) siirtyi tiimityöskentelyyn.
Tiedonkulkuun ammattiosaston sisällä ja etenkin Borealiksen pääluottamusmiehen
ja osastonluottamusmiesten kesken saatiin ratkaiseva parannus,
kun sähköpostiverkosto avattiin yhtiön puolesta luottamushenkilöiden
ja toimikunnan jäsenten käyttöön. Ammattiosasto hankki myös tiedotuspuhelimen.
Neste Oy pörssiytyi syksyllä.
Samalla se jo etsi ostajaa lopullekin 50 %:n osuudelleen Borealiksesta.
Osasto solmi talousturvasopimuksen jäsenistönsä ja Merita pankin välillä.
1996 Neste Chemicalsin työntekijät PÖT:iin
Pekeman Työntekijöiden jäsenmäärä pieneni,
kun Neste Chemicalsilla työskentelevät käyttivät Borealiksen synnytysvaiheessa
varaamaansa optiota siirtyä PÖT:iin. Vaihdos toteutettiin lokakuun alussa.
Järjestöllisestä rajasta muodostui selkeämpi työpaikkojen omistussuhteiden osalta,
joskin laitosten fyysinen sijainti ja ammattiosastojen noudattama maantieteellinen raja
alkoi olla sekava. Saldo jäsenistön osalta putosi 620:een.
He, jotka olivat työskennelleet esimerkiksi 1970 -luvulta asti Polystyreenillä,
olivat kokeneet useampia ammattiosaston vaihdoksia,
aluksi työhuonekuntana Pekeman osastossa, sitten omana ammattiosastonaan Stymerillä.
Neste Chemicalsin yhtenäistymisvaiheessa he liittyivät Pekeman osaston suoraan
jäsenyyteen ja sitten PÖT:iin.
Jälkikäteen arvioiden voidaan nähdä, että omistussuhteiden uusjako koko Kilpilahdessa
oli vasta alkamassa. On ollut elintärkeää, että kaksi suurta alueelle jäänyttä
ammattiosastoa ovat kyenneet rakentavaan ja toisiaan tukevaan yhteistyöhön.
Borealiksen pääluottamusmies Hannu Tuomisen avuksi jäi 24 osastonluottamusmiestä.
Työsuojelussa toimi valtuutettu Markku Aaltovirran lisäksi 43 asiamiestä.
Turvallisuuden kehittämisessä suuntauduttiin entistä enemmän raportointiin ja sen osuus
myös tulospalkkion tekijänä muuttui dominoivammaksi.
Kuriositeettina voidaan mainita, että Chemicalsin työsuojeluvaltuutetun henkilökohtainen
ratkaisu oli jäädä vielä toistaiseksi Pekeman Työntekijöiden jäseneksi,
vaikka hän edustikin PÖT:iin siirtyneitä vajaata 200 työntekijää.
Chemicalsin esimerkkiä noudattaen alettiin Borealiksenkin puolella jakaa vuosittain
turvallisuuspalkinto.
Borealiksessa jatkunut VFM-projekti uhkasi henkilöstön määrää
ja johti ylityökiellon julistamiseen sekä ulosmarssiin kunnossapidossa.
Kuukauden jatkuneiden neuvottelujen tuloksena työntekijät saivat tyydyttävän ratkaisun,
mutta pidättäytyivät enää osallistumasta VFM-projektiryhmiin.
Borealiksen todellinen suhtautuminen työntekijöihinsä alkoi paljastua
ja luottamushenkilöt joutuivat selvittelemään aiemmin itsestään selvinä pidettyjä asioita.
Esimerkiksi palkkakonttoria oli kielletty enää antamasta neuvontaa palkansaajille.
Toinen esimerkki vaikeuksista oli puolivakinainen palokunta.
Yhtiö halusi sitoutuneita palomiehiä, mutta ei ollut valmis kunnollisiin korvauksiin.
Puolivakinainen jäi torsoksi.
Borealis Polymersin tilikauden tulos oli 664 mmk, mutta se ei helpottanut
työntekijöiden elämää. Syksyn tullen yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja Juhani Pulli
siirtyi Belgiaan Site Manageriksi ja hänen tilalleen kutsuttiin Jorma Rinta.
Syksyllä Borealis ilmoitti myyvänsä nk. EVA-liiketoimintansa Exxonille.
Päätös tiesi LDPE:n A-yksikön sulkemista. Kyseessä oli noin 30 työntekijää
ja irtisanoutumispaketteja tarjottiin.
Neste Chemicals oli uudessa alamäessä ja henkilöstöryhmille pidettiin
Tukholmassa tiedotustilaisuus, johon Timo Muhonen otti osaa.
Muhonen osallistui myös viimeisinä Pekeman jäsenyytensä päivinä
henkilöstöryhmien kokoukseen Ranskassa.
Ammattiosaston puheenjohtajaksi oli valittu Kimmo Hämäläinen.
Huhtikuun vaalien tuloksena Kemianliiton valtuustoon valittiin Hannu Tuominen
ja Timo Muhonen. He kuuluivat niin ikään sopimusalan tes-jaostoon.
Valtuuston varajäsenyyksiä saatiin peräti kolme kappaletta.
Kemianliiton puheenjohtaja vaihtui. Hilkka Häkkilän jäädessä eläkkeelle
nuijan sai käteensä liiton viides puheenjohtaja Timo Vallittu.
Vaihdos tapahtui toukokuisessa liittovaltuuston kokouksessa.
Osaston syyskokouksessa ojennettiin Kemianliiton kultainen ansiomerkki
nro 73 Veikko Järveläiselle.
Merkki on liiton korkein tunnustus ay-liikkeen hyväksi tehdystä työstä.
Osaston tiedotustoiminta parani, mutta niin pitikin, sillä tiedotettavaa riitti.
Pääluottamusmies piti väkeä ajan tasalla intensiivisellä sähköpostitiedottamisella
ja Virike-lehteä julkaistiin ennätykselliset 7 numeroa.
Juoma-automaattien tili vaihdettiin Porvoon Osuuspankkiin,
jonka kanssa niin ikään solmittiin jäsenistöä palveleva talousturvasopimus.
Huoltokonttorin ja erinäisten pankkien konttoripalvelujen sekä pankkiautomaattien
jälkeen tultiin tilanteeseen, jolloin Kilpilahdessa ei enää ollut
muita pankkipalveluita kuin maksuautomaatit.
1997 Saneerausta ja ulosliputusta
Lisää kylmää vettä työntekijöiden niskaan tuli, kun konserni käynnisti
Tuotantopaikkakuntien kehittämissuunnitelmana (SDP; Site Development Plan)
tunnetun saneerausohjelmansa. Yhtiö uhkasi työpaikkoja ja uhmasi ammattiyhdistystä.
Se myöskin ummisti korvansa työntekijöiden vuosia jatkuneille vaateille
saattaa laitosten miehitykset turvalliselle tasolle.
Site-johdolle oli pantu numeeriset tavoitteet Kööpenhaminan pääkonttorista käsin,
joita paikallinen johto lähti kritiikittömästi toteuttamaan.
Ammattiosastolle oli alun pitäen täysin selvää, ettei ainuttakaan irtisanomista
tultaisi nielemään, sillä Borealis ei ollut kriisiyhtiö.
Porvoon osalta vaadittiin 48 mmk:n vuosisäästöä 1995 tasosta vuoteen 1999 mennessä,
sisältäen mm. 50 työpaikkaa. Ammattiosasto oli mukana noin 4 kk:n ajan
kustannussäästöjä miettineissä työryhmissä.
Lokakuussa se päätti vetäytyä SDP-projektiryhmistä lukuunottamatta turvallisuusryhmiä,
sillä se ei katsonut saaneensa mahdollisuutta kehityssuunnitelman
tavoitteiden määrittelyyn, jotka oli annettu ylhäältä.
Porvoon osalta luottamus yhtiön johtoon oli suistunut syöksykierteeseen.
LDPE:n tuotantoa koskeneiden EVA-neuvottelujen tuloksena vähennyksistä suoriuduttiin
irtisanoutumispakettien avulla.
Pakettien antamisessa kylläkin ilmeni ammattiosastoa närästänyttä ohjaustoimintaa
työnantajan taholta, sillä yhtiö näytti suosivan iäkkäämpien pois lähtöä.
Noin 20 työntekijää lähti talosta paketin turvin.
Edellisiltä vuosilta perua ollut VFM-projekti ja siihen sisältynyt
instrumenttikunnossapidon puolittaminen onnistuttiin myöskin viemään läpi ilman
suoranaisia irtisanomisia.
Työpaikat kuitenkin vähenivät ja turvallisuudentunteen puute painoi paitsi henkisesti,
niin myös konkreettisella tavalla työturvallisuuden uhatuksi joutumisena.
Tilastollisesti pystyttiin kylläkin osoittamaan tapaturmataajuuden laskeneen.
Yhtiö oli jo aiemmin ottanut käyttöön ns. korvaavan työn,
joka tarkoitti joissakin tapauksissa tapaturman uhrille sairausloman aikaista työntekoa.
Luottamusmiehet joutuivat neuvottelemaan POKO- ja PORE-tutkimuspilottien yhdistämisestä,
sillä työnantaja oli viemässä miehitystä radikaalisti alaspäin.
Yt-neuvottelut asiasta aloitettiin 11. heinäkuuta.
Näiden kaikkien vähennysten heijastevaikutus näkyi Muovitehtaan korjaamolla,
jonka työntekijät pitivät useita työnseisauksia kertomusvuoden aikana.
Osittain ulosmarssit koskivat muitakin tehdaspalveluyksiköitä.
Vantaan Poliisin talousrikosyksikkö ja Lääninveroviraston tarkastajat tekivät ensimmäisen
ratsiansa Borealikselle 3. syyskuuta. Viranomaisten tehoiskun kohteena oli
Aromaattituotannon seisokki ja sitä luonnehdittiin ennaltaehkäiseväksi.
Iskussa valvottiin ulkopuolisten urakoitsijoiden työnantajavelvoitteiden hoitoa.
Syksyllä Neste Oy ilmoitti löytäneensä ostajan omistamalleen
50 %:n osuudelle Borealiksesta.
Omistajiksi tulisivat Norjan Statoilin puolikkaan lisäksi
itävaltalaiset ja abudhabilaiset.
Konsernin toimitusjohtaja Juha Rantanen erosi ja hänen seuraajakseen nimettiin
norjalainen alusta alkaen johtajistoon kuulunut Svein Rennemo.
Työntekijät pääsivät mukaan Itä-Uudenmaan ammatillisen aikuiskoulutuskeskuksen
(nyk. Edupoli) tutkintojen arvioitsijaryhmiin.
Työsuojeluasiamiehille avattiin sähköpostiyhteys.
Joulukuussa Kemianliitto yhtyi kaksivuotiseen TUPO:on.
Sen tiukkojen klausuulien seurauksena osa sopimusalan omasta
palkkausjärjestelmästä jäi realisoitumatta.
Porvoon Osuuspankin kanssa olleen talousturvasopimuksen lisäksi solmittiin
vastaava sopimus Meritan kanssa.
Ammattiosaston syyskokouksessa
Pentti Koposelle annettiin liiton kultainen ansiomerkki nro 106.
Koposen saama merkki oli viides Pekeman osaston aktiiveille myönnetyistä.
Numeroituja merkkejä on myönnetty
Kemianliitossa vuodesta 1995 vuoteen 1999 runsaat 140 kpl.
1998 Ammattiosasto saa naispuheenjohtajan
Borealiksen kiinteiden kustannusten jahti kohdistui vuonna 1998 pahiten
Fenoli- ja Aromaattiyksikköön ja loppuvuodesta taas LDPE:hen.
Kovien vääntöjen jälkeen työntekijät välttyivät irtisanomisilta.
Edellisvuonna käynnistetty SDP näytti todelliset karvansa
ja yhtiö julkisti uudet tavoitteet yli 130 henkilön vähennyksestä,
joka olisi saattanut tietää irtisanomisia.
Samanaikaisesti yhtiö edellytti siirtymistä kokonaisvaltaiseen tiimityöskentelyyn.
Työntekijöitä ei kuitenkaan huolittu tiimityöskentelymallin kehittämisryhmiin.
Ammattiosaston toimikunta suhtautui erittäin varauksellisesti koko tiimiyttämiseen.
Se nähtiin yksinomaan kustannusjahtina, ei työn sisällön kehittämisenä.
Hiilivetyjen käsittelijänä Borealis puhui kaikissa yhteyksissä
myös turvallisuusajattelusta ja jotteivät paradoksit loppuisi:
antoi ihmisläheistä koulutusta johdolle, työnjohdolle ja luottamushenkilöille.
Silti se oli lähdössä vähentämään työvoimaa,
kun taas ammattiosaston käsityksen mukaan sitä olisi pitänyt kiireesti lisätä.
Vuonna 1997 ilmoitettu osakemyynti
Itävaltalaisella ÖMV:lle ja abudhabilaiselle IPIC:lle toteutui syyskuussa.
Borealiksesta oli siis tullut täysin ulkomaalaisomisteinen.
Yksistään Suomesta tuloutettiin jokaisena toimintavuotena
satoja miljoonia markkoja osinkoina omistajille.
Borealis ilmoitti irtautuvansa vuonna 1999 Nesteen eläkesäätiöstä
siirtäen eläkevakuutukset Sampo-konserniin.
Ammattiosastolle aiheutui monentyyppistä päänvaivaa mm. siitä,
että Borealiksen ja Nesteen väliset palvelusopimukset menivät uusiin puihin.
Kaukoviisaasti yhtiön perustamisvaiheessa tehty sopimus henkilöstön työsuhteen
lisäehtojen säilyttämisestä oli tässä tilanteessa kullan arvoinen.
Osaston puheenjohtajaksi oli valittu Riitta Väyrynen.
Naisia jäsenkunnasta oli vuoden päättyessä 16 (vajaat 3 %).
Varapuheenjohtajaksi astui Olavi Ojala,
Matti Hakkaraisen kaksi vuotta kestäneen varapuheenjohtajuuden jälkeen.
Ojala toimi myös varapääluottamusmiehenä.
Sihteeriksi toimikunta valitsi Tuomo Tourusen.
Työsuojeluvaltuutettuna ja taloudenhoitajana jatkoi Markku Aaltovirta.
Aaltovirta vastasi myös yhä lisääntyneistä kansainvälisistä yhteyksistä.
Alkuvuosinaan ”Vaikutusvaltaisena punakantisena” tunnettu
osaston tiedotuslehti Virike oli edellisenä vuonna muuttanut
kantensa värin vaaleamman punaiseksi.
Vuonna 1998 sitä julkaistiin ensimmäistä kertaa 8 numeroa.
Työvoiman vähentäminen johti myös jäsenistön vähenemiseen
toimintavuoden aikana 603:sta 573:een.
Sen myötä ammattiosaston saama jäsenpalaute liitolta
(15 % maksetuista jäsenmaksuista) pieneni.
Osaston tilikauden tulos oli alijäämäinen.
Henkilöstö oli puolentoista vuoden ajan yrittänyt saada lainmukaisen edustuksensa
Borealis Polymers Oy:n johtoon.
Lokakuussa yhtiön hallitus päätti edustuksen myöntämisestä,
ja henkilöstön pääsemisestä hallitukseen solmittiin välittömästi sopimus.
Työntekijöille tuli yksi paikka, johon valittiin Markku Aaltovirta.
Toinen paikka on vuoroin teknisten ja ylempien. Kokouskieli on englanti,
joka yhtiön kielikoulutuksesta huolimatta rajoittaa valintoja.
Sen lisäksi, että ulkopuolisen työvoiman käyttö oli hyvin mittavaa,
oma henkilöstö teki ennätyksellisen paljon ylityötä.
Uuden työaikalain ylityömaksimeita oli rikottu 29 henkilön kohdalla
ja viranomaiset tutkivat asiaa.
Vuoden alkajaisiksi yhtiö ilmoitti yksipuolisesti lopettavansa sunnuntaisiivouksen.
Ammattiosasto joutui käyttämään painostuskeinoja palauttaakseen asiantilan
työturvallisuuslain edellyttämälle tolalle niissä tiloissa,
joissa tehtiin vuorotyötä.
Henkinen jaksaminen nousi voimakkaasti esiin.
Ammattiosaston lomaosake 5 Punkaharjulla päätettiin myydä.
Kauppaa ei kuitenkaan syntynyt ja toimeksianto peruttiin myöhemmässä vaiheessa.
Tarkoituksena oli hankkia tilalle toinen lomaosake toisaalta
ja lyhyemmän matkan päästä.
Keskeytymätöntä kolmivuorotyötä koskien toimikunta teki päätöksen
sen kiertosuunnan muuttamisesta. Asia ei kuitenkaan toteutunut
teknisten vastustettua muutosta.
Vuoden aikana oli myös esillä 12-tuntiseen vuoroon siirtyminen,
mikä kuitenkin kumoutui toimikunnassa.
SAP-informaatiojärjestelmän käyttöönoton vaikutuksista palkkaukseen neuvotteli
etupäässä plm Hannu Tuominen.
Kouluttautumisesta SAP:n käyttäjäksi
saatiin kertakorvaus höystettynä tehokkuusmatriisilla.
Tulospalkkiona mitattiin vuonna 1998 ulos 9 280 mk (1 560 euroa) henkeä kohden,
edellisenä vuonna 9 410 mk (1 580 euroa).
Syyskokous hyväksyi työpaikkaosaston uudet säännöt.
Vuoden aikana liitto oli toimittanut myös uuden luottamusmiesohjesäännön.
1999 Borealiksen nokkakolari
Syyskokous valitsi yksimielisesti Riitta Väyrysen jatkamaan puheenjohtajana
ja Hannu Tuomisen kolmannelle pääluottamusmieskaudelleen ilman vaalia.
Olavi Ojala jatkoi kummankin varamiehenä.
Toimikunta nimesi sihteeriksi Matti Hakkaraisen.
Kemianliiton 35 000 jäsenestä 574 oli pekemalaisia.
Tuotantopaikkakuntien kehityssuunnitelman toteuttamisen vuosi alkoi synkissä merkeissä,
kun yhtiön henkilöstösuunnitelma osoitti 130 työpaikan vähennystä
nopeutetussa aikataulussa vuoden 2000 loppuun mennessä.
Työntekijät pitivät perusteluja arveluttavina.
Yhtenä sellaisena virallisissa yt-neuvotteluissa oli esitetty ennuste,
jossa Porvoon tulos putoaisi 50 mmk:aan vuonna 1999.
Vertailua jälkikäteen tehtäessä voidaan todeta sen päätyneen hyvinkin
10-kertaiseen summaan.
Tammikuussa johtoa varoitettiin seurauksista.
Kehityskeskusteluihin osallistumisen lopettaminen oli pakotteiden lievimmästä päästä,
kun talo ei suostunut perumaan irtisanomisuhkaa.
Yt-neuvottelut alkoivat 10. maaliskuuta ja työntekijöiltä oli menossa 56 vakinaista
sekä 8 määräaikaista paikkaa.
Työnantaja pystyi ajamaan vähennykset suurimmalta osin läpi,
mutta joutui peräytymään irtisanomisista ja maksamaan aiempaa parempia
irtisanoutumispaketteja sekä osallistumaan eläkejärjestelyihin.
Projektin seurauksena 51 työntekijävakanssia hävisi
ja aiempien yt-neuvottelujen seurauksena 14.
Prosessin kuluessa oltiin yhteistyössä ulkomaisten veljesjärjestöjen kanssa
toisaalta yhtiön oman CCC:n kautta ja toisaalta Kemianliiton verkoston avulla.
Niiden kyky tai halu auttaa osoittautui laimeaksi.
Sen sijaan valtakunnan tiedotusvälineistö käsitteli asiaa tavalla,
joka oli omiaan antamaan työntekijöiden reaktioille legitimiteetin.
Myös Kemianliiton johto ja muut teollisuudenalan liitot asettuivat tukemaan taistelua.
Pääluottamusmiestä mm. haastateltiin tv:n ajankohtaisohjelmissa,
samoin liiton puheenjohtajaa. Mediassa tuli selkeästi esiin,
että Borealis-konsernin osingonjako vuonna 1998 oli ollut 870 miljoonaa markkaa.
Se oli taloudellisessa mielessä kaikkea muuta kuin kriisiyhtiö.
Borealis Polymers Oy oli yksi Suomen kannattavimmista suuryrityksistä.
Yt-neuvottelujen käynnistyttyä
ammattiosasto julisti ylityökiellon alkamaan maaliskuun 16.
Seuraavana päivänä tapahtui työntekijäin ja teknisten yhteinen ulosmarssi,
jota lehdistö seurasi porteilla suurella kiinnostuksella.
Samalla asiakastoimitukset pysäytettiin seuraavaan aamuun saakka.
Brysselissä koolla ollut EMCEF:n kokous otti kantaa Borealiksen suorittamaan
atakkiin ja Kemianliiton avulla valmisteltiin mahdollisuuksia
kansainvälisiin saartotoimenpiteisiin.
Maaliskuun 31. yhtiö ilmoitti vapaaehtoisen irtisanoutumispaketin avaamisesta.
Se olisi kuitenkin ollut voimassa vain 6 viikkoa,
mikä henkilöstön mielestä oli kiristystä.
Pekeman Työntekijät ja Kemianliitto pitivät 8. huhtikuuta
yhteisen tiedotustilaisuuden Helsingissä.
Julkisuuteen ilmoitettiin, että ammattijärjestö aloittaisi lähtevien
tuotelastausten lakon seuraavana aamuna klo 08.00 toistaiseksi,
jollei työnantaja peru irtisanomisuhkaa.
Asiasta neuvoteltiin, mutta työnantajan esitykset olivat sellaisia,
ettei toimikunta voinut hyväksyä yhtäkään niistä.
Lakko alkoi ilmoitettuna ajankohtana.
Se kesti 25 tuntia ja lauantaiaamuna 10. huhtikuuta hyväksyttiin työnantajan esitys,
joka sisälsi täyskäännöksen etenkin pakettien jakoajan suhteen.
Pitkittyessään lakko olisi melko nopeasti puurouttanut prosessit
ja pakottanut noin viikon kuluessa eteenikrakkerinkin alasajoon.
Kesän ja syksyn aikana paketit tekivät kauppansa, joskaan ammattiosasto ei
turvallisuuden osalta ja työssä jaksamismielessä ollut tyytyväinen miehityksiin.
Pakettijärjestelyistä oltiin niin kiinnostuneita työpaikan kovissa paineissa,
että yhtiön oli lopulta palkattava muutamia uusia työntekijöitä.
Marraskuun lopussa työnantaja ilmoitti tilanteen olevan ohi,
eikä uusia vähennyksiä olisi näköpiirissä.
Seuraavalla viikolla joulukuun 1. paljastui, että yhtiön johto
oli tehnyt esisopimuksen koneistamotoimintojen myynnistä
ja viiden työpaikan ulkoistamisesta.
Ammattiosasto julisti välittömästi uuden ylityökiellon
ja korjaamo piti työnseisauksen.
Toimikunta lähti tukemaan kunnossapitoa julistamalla jälleen lastaus- ja
purkaustoimintojen lakon runsaan vuorokauden ajaksi samana päivänä.
Yhtiö veti ulkoistamisen takaisin ja toimikunta lopetti aamulla
3. joulukuuta työtaistelutoimenpiteet.
Vuoden aikana toteutetut monet työtaisteluiksi laskettavat toimet
eivät johtaneet oikeuskäsittelyihin.
Yksistään Borealis Polymersin liikevoitto vuonna 1999 oli 571 miljoonaa markkaa.
Jo maaliskuussa todettiin Porvoon tapaturmakehityksen olevan shokeeraava.
Elokuun 31. tapahtui Borstar-pilotilla tulipalo,
jonka seurauksena instrumenttiasentaja sai surmansa.
Kyseisen koelaitoksen turvallisuus oli ollut yhtenä yt-neuvottelujen
kiistakapulana, kun luottamushenkilöt pyrkivät säilyttämään
turvallisuuden takaavan miehityksen.
Laitoksella tehtiin korjaustoimenpiteitä omin voimin kovassa kiireessä.
Ammattiosaston kanta oli olla syyttelemättä ketään tapahtuneesta,
mutta tehdä kaikkensa ehkäistäkseen vastaavaa enää tapahtumasta.
Yhtiö palautti ilman eri neuvotteluja
Borstarin miehityksen siedettävämmälle tasolle.
Toimikunta teki elokuussa päätöksen
olla osallistumatta yhtiön valmistelemiin tiimikoulutuksiin.
Tes-asiat eivät olleet vuoden aikana päällimmäisinä,
vaikka kierros olikin syksyllä menossa.
Vuosituhannen vaihtuminen aiheutti neuvotteluja korvauksista,
sillä tietokoneiden ja informaationkäsittelyn osalta oli olemassa riskejä.
Vuoden vaihteessa ylimääräistä miehitystä pidettiin kiinni
ja kipukorvaukset juhlahetken menetyksestä maksettiin könttänä.
Lokakuun alussa tuli tieto, että Borealis aikoo myydä
tuottavan ja hyväkuntoisen Aromaatti- ja Fenoliliiketoiminnan,
koska ”se ei kuulunut konsernin ydinliiketoimintoihin”.
Kauppoja ei kuitenkaan syntynyt ja tilanne jäi toistaiseksi sillensä.
Loppuvuodesta yhtiö halusi vielä eroon eläkeläisten
sairauskorvauskäytännöstä ja työsuhdeasuntojen vuokrakompensaatioista.
Ensin mainitusta saatiin solmituksi
vapaaehtoisuuteen perustuva kertakorvaussopimus.
Vuosi oli Pekeman Työntekijöiden raskain,
ennen kaikkea luottamusvakanssien haltijoille.
Toimikunta sivusi ennätystään kokousten määrässä (28)
ja käsitteli 303 päätöspykälää.
Pekeman Työntekijöiden puheenjohtaja Riitta Väyrynen luovutti
pikkujoulutilaisuudessa SAK:n kultaisen ansiomerkin pitkään takavuosina
osaston ideologisena johtajana toimineelle Veikko Järveläiselle,
joka siirtyi yksilölliselle varhaiseläkkeelle.
2000 Pohjakosketus myös tiimiyttämisessä
Ammattiosasto valitsi puheenjohtajakseen Olavi Ojalan
ja varapuheenjohtajaksi nousi Jari Voutilainen.
Hannu Tuomisen kaksivuotiskausi pääluottamusmiehenä jatkui
ja Markku Aaltovirta valittiin edelleen valtuutetuksi sekä taloudenhoitajaksi.
Toimikunta valitsi sihteeriksi ”uuden parran” Esa Karppisen.
Toisin sanoen kokemus säilyi ja uutta verta saatiin.
Aaltovirta valittiin jatkamaan myös kahden vuoden yhtiökokousajan
Borealis Polymers Oy:n hallituksessa.
Ammattiosasto ei budjetoinut omia pikkujoulujuhlia,
sillä tärkeämmäksi nähtiin keskittyä 30-vuotisjuhlatilaisuuteen tammikuussa 2001.
Vuosi 2000 oli liittovaltuustovaalivuosi.
Postiäänestys oli ensi kertaa käytössä,
kun kemianliiton 401 ehdokkaan joukosta valittiin 44 valtuutettua.
Yksi eniten ääniä saaneista oli Hannu Tuominen (kuudes),
josta tuli edelleen myös tes-jaoston jäsen.
Toimintavuoden kuluessa Kemianliittoon perustettiin Kansainvälisten asiain jaosto.
Kahdeksanjäsenisen toimielimen puheenjohtajaksi tuli Markku Aaltovirta.
Osasto 100 teki Kemianliiton valtuustolle esityksen
eläkkeelle siirtyvien jäsenten oikeudesta käyttää liiton jäsenetuja.
Käsillä oli poikkeuksellisen kova tes-vuosi,
sillä Öljyn- kaasun ja petrokemian alan sopimus oli jäänyt
TUPOilijoiden jalkoihin oman palkkausjärjestelmän toteutumattomuudessa
jo kahdesti peräkkäin.
Kolmivuorotyöläiset katsoivat ansaitsevansa työajan lyhennyksen.
Liitto haki työajan lyhennystä 33,6 viikkotuntiin.
Kummajainen nimeltä helatorstai
kummitteli myös päivätyöläisten työpäivänä teettäen ylimääräisen lauantain.
Pekeman Työntekijöiden työpaikka
ja Öljyn sopimusala kokonaisuudessaan ajautuivat ensimmäistä
kertaa historiansa aikana liiton julistamaan lailliseen lakkoon.
Ammattiosasto perusti lakkotoimiston Porvooseen AKT:n tiloihin.
Lakkoa edelsi ylityökielto,
jota Borealis pyrki kiertämään ulkopuolisten yritysten avulla.
Ammattiosasto järjesti vuorokauden mittaisen lastauskiellon
polypropeenituotteiden osalta, jolla tilanne saatiin hallintaan.
Runsaan viikon kestänyt lakko antoi yhden vapaapäivän - helatorstain -
kaikissa työaikamuodoissa.
Palkassa tuli sen verran enemmän, mitä korotusten viivästymisenä
muihin liittoihin nähden menetettiin.
Kolmivuorotyöntekijäin osalta oltiin sopimukseen hyvin tyytymättömiä
ja katsottiin, että lakko oli lopetettu kesken.
Sopimuksen jälkeen 1-ryhmän ohjepalkka oli 8 998 mk (1 512 euroa).
Työnantaja peri palkasta loman alle jääneitä ansaittuja vuorovapaakorvauksia.
Asia jouduttiin riitauttamaan, ennen kuin palkat saatiin takaisin.
Borealiksella yksi vuoden 2000 kirosanoista oli palkkahallinto.
Yhtiö oli edellisvuoden aikana käynnistänyt
palkanlaskentajärjestelmän uudistuksen, joka työntekijäin mielestä
oli ollut ruumis jo syntyessään.
Uusi järjestelmä oli palkansaajille Tietoenatoriin siirrettyine palkkalaskelmien
ajoineen erittäin vaikeaselkoinen.
Palkkalaskenta ei kyennyt tulostamaan lakisääteisiä lomapalkkalaskelmia.
Aktiivisen painostamisen ansiosta palkkaselvitysten ymmärrettävyyttä
onnistuttiin hieman parantamaan.
Yhtiö vyörytti tiimiasiaa kaikilla rintamilla,
se oli laatinut aikataulut, tavoitteet ja koulutteet.
Johto vaati ja kiirehti sopimuksen tekemistä,
mutta ei sitoutunut työpaikkojen pysyvyyteen.
Se ei halunnut puhua tehtäväkuvan muuttumisen aiheuttamista tiimipalkkioista,
vaan ympäripyöreästi yhteisestä hyvästä tulosten myötä.
Tiimitavoite hallitsi vuoden 2000 tapahtumia syyskuun alkuun saakka,
jolloin yhtiölle tehtiin selväksi, ettei ammattiosasto tekisi sopimusta
yksipuolisin ja epäselvin ehdoin.
Amerikkalainen johtamistyyli oli törmännyt suomalaiseen peruskallioon.
Konsernin henkilöstöpolitiikan vene oli saanut pohjakosketuksen
ja vaikkei se siitä uponnut, niin kallisteli pahasti.
Sen jälkeen tapahtumat keskittyivät johdon ympärille.
Konsernin toimitusjohtaja Svein Rennemo ilmoitti lyövänsä hanskat naulaan
puolen vuoden varoitusajalla. Muutamaa päivää myöhemmin Porvoon
Site Manager Jorma Rinta teki samoin ja lähti syyskuun lopussa.
Borealis Polymersin kolmantena toimitusjohtajana
aloitti lokakuun alussa Johan Brenner.
Henkilöstöpäällikkö vaihtui samassa yhteydessä.
Huhtikuussa ammattiosasto vapautti kehityskeskustelut kiellosta.
Konsernissa oli toteutettu ilmapiiritutkimus,
jonka tulokset julkaistiin alkuvuodesta.
Vaikka otannassa oli syrjitty työntekijöitä,
tulos oli yhtiön johdolle pieni katastrofi.
Syksyllä järjestettiin uusi tutkimus koskien koko henkilökuntaa.
Tulos oli jokseenkin samankaltainen.
Yt-neuvottelukunnassa päästiin ratkaisuun menetettyjen
virkistysaluemahdollisuuksien osittaisesta korvaamisesta.
Yhtiö korvasi Lomarenkaan tai Lomaliiton majoitus- ja ruokailupalveluita
400 mk:aan asti.
Joulukuussa jouduttiin jälleen katsomaan TUPOa silmiin, kun
Kemianliitto sitoutti protesteista huolimatta Öljyn sopimusalankin siihen.
Kaksivuotinen työmarkkinaratkaisu rajoitti ohjepalkkojen korotusta
ja sitä kautta oman palkkausjärjestelmän takaamia korotuksia
aikaharjaantumislisien osalta.
TUPOon kytkeytyi joitakin verohelpotuksia ja sen ansiosta
palkallinen helatorstailauantai laajeni muiden alojen päivätyöläisille.
Pääluottamusmiehen laatimasta vertailusta ilmeni,
että yt-neuvottelujen aikana puolessatoista vuodessa työntekijöitä
oli vähennetty 536:sta 487:ään eli yli 9 %.
Teknisillä suhde oli lähes yhtä suuri, mutta johdon
ja ylempien toimihenkilöiden joukko oli kasvanut 7 % ollen 245 henkilöä.
Edelleen yhtiön taholta vaadittiin kiinteiden kustannusten karsimista.
Borealis Polymersin tulosennuste vuonna 2000
liikkui noin 700 miljoonassa markassa.
Silti tulospalkkio romahti vuoden 1999 tasosta.
Näytti vakavasti siltä,
että kaikkeen varautuvaa edunvalvontaa tarvittaisiin jatkossakin
